Lisää näitä päiviä 2: Virhe.

Ja samana päivänä tapahtui myös seuraavaa. Eikä kello ollut edes vielä 12.

2) KAMPAAJAKÄYNTI

Mä olin sopinut tärskyt Elinan kanssa illaksi, mutta mun verotoimistospektaakkelissa kesti huomattavasti vähemmän aikaa, kun mä olin suunnitellut, joten mulla oli monta tuntia luppoaikaa, ennen kuin Elina pääsi töistä. Mä päätin piristää mieltä ja tappaa aikaa uudella tukanleikkuulla. Virhe. Mä muistelin nähneeni Melbournen keskustassa kampaajakoulun, jonka ikkunassa mainostettiin kympin leikkuuta, joten mä suuntasin sinne. Virhe.

Mä maksoin respan tädille kympin, ja mut ohjattiin vähän vanhemman kampaajakokelaan potilaaksi. Täti kyseli multa, haluanko pesun myös. Hänellä oli kuulemma aikaa, sillä muita varauksia ei päivälle ollut, joten mikäs siinä. Tänttärän pesi mun tukkaa, ja me siinä puheltiin kaikenmoista ja yhtäkkiä mun kampaaja itki. Voi elämä. Mä ymmärrän kyllä, että kampaaja saa asiakkaan kyyneliin, mutta asiakas kampaajan? Varsinkin siinä vaiheessa, kun tukka on shampoossa? Meidän keskustelu meni jotenkin näin:

- Oletkos sä kauankin ollut täällä koulussa?

- No, mä aloitin vuosi sitten huhtikuussa… (Huulet väpättävät.) 

- Aha. 

- Sitten mä lopetin vähäksi aikaa. 

- Aha. 

- Nyt mä aloitin uudestaan pari kuukautta sitten. (Nyyh.) 

- Aha.

- Mä kai uskottelin itselleni, että mä en ole tarpeeksi hyvä.

- Aha.

- Sitten mä aloin kai uskoa itseäni. (Ääni värisee.)

- Aha.

- Mulla on ollut vähän vaikeaa. (Nyyh nyyh.)

- Aha.

- Mä en ole kai vielä tottunut siihen, että mun lapset eivät asu enää mun kanssa. (Kyyneleet vierivät poskilla.)

- Aha. 

Sitten meillä oli aika hiljaista aika kauan. Kun me päästiin peilin eteen, mä esitin toivomukseni, että ei vedettäisi tukkaa ihan viivoittimella suoraksi, mulla kun on siellä sitä vanhaa kerrostusta, että jotakin samankaltaista. Sanoin vielä, että mä olin maksanut vain sen kympin, mikä oli lähinnä vaan trimmaus - ei täysi mallinmuutos. Tättärä vielä tarkensi, paljonko latvoista otetaan, johon minä sitten tokaisin, että otetaan sen verran, kun on tarvis. Eli kuivat pois. Täti vielä siinä nikoitteli itkuaan ja kertoi, että oppilastoveri oli pari päivää sitten treenannut leikkausta hänen hiuksillaan. Tarkoituksena oli tuolloin vain leikata kuivat pois, mutta oppilas olikin intoutunut leikkaamaan puoli tusinaa tuumaa. Hän ei kuulemma tekisi moista virhettä mulle. Mä sanoin, että kuulostaa hyvältä. Virhe.

Mä pidin katseeni lehdessä aika tiukasti seuraavat kolme varttia, sillä mä en halunnut itkettää mun kampaajaharjoittelijaa enempää mun henkilökohtaisilla kysymyksillä. Yhtäkkiä mä hokasin, että mun ympärille lattialle tai suojakankaalle ei ole tippunut lainkaan hiuksia. Mä nostin katseeni lehdestä ja tarkkailin tättärän toimintaa peilin kautta. Mun kampaajaharjoittelija otti mun hiuksista noin viisitoista hiusta kerrallaan ja sitten leikkasi yhdestä hiuksesta kerrallaan noin kolme millimetriä. Kolme, 3, millimetriä. Mä en pystynyt sanomaan mitään mun niiskuttavalle kampaajalle. Huolellista työtä hän kyllä teki, ei siinä mitään, mutta eihän tuossa touhussa ollut mitään järkeä. Lopputuloksessa ei ole mitään eroa lähtötilanteeseen, ja mä kulutin pyllyä penkissä siellä ainakin pari tuntia.

Lopulta kampaajatättärä ilmoitti olevansa valmis ja kysyi, haluaisinko mä vielä, että tukka föönataan. Mun hiukset olivat kyllä jo kerenneet parissa tunnissa kuivua, mutta mä ehdotin, että ne voisi föönata muotoon - vähän volyymia, you know. Mimmi kävi hakemassa kaapistaan föönin ja tuli takaisin leikkuupisteelle käsi verta vuotaen. Hän oli nirhaissut metallikaapin oveen kätensä auki. Tättärä alkoi föönata mun hiuksia, ja veri alkoi valua peukalon varresta kohti kyynärpäätä. Mä kehotin mimmiä nyt heti ensimmäiseksi paikkaamaan itsensä. Ei mun tukalla nyt mikään hätä ole ilman muotoilua. Älä nyt sentään kuiviin valu! 

Kampaamokoulun opettaja tuli sanomaan mulle, että hän lähettää mulle jonkun muun oppilaan muotoilemaan mun tukan loppuun. Mä vähän huojennuin, sillä mä olin vähän vilkuillut muihin pöytiin ja mä näin, että muut oppilaat olivat saaneet aikaan aika kivan näköistä jälkeä. Moni asiakas oli saanut hienon uuden pään. Mun reuhkan kimppuun lähetettiin kuitenkin aikaisemmin mallinuken partaa leikannut keski-ikäinen lähi-idästä kotoisin oleva mies, joka ei ollut kovin itsevarman oloinen föönin kanssa. Föönausoperaatio kesti vähän päälle tunnin. Mikä siinä on, että en saanut noustua tuolista ja vaan lähdettyä hittoon? Mies föönäsi mun tukkaa takaa ilman muotoilutuotteitta tai suihkupulloa. Lisäksi hän harjasi hiuksiani harjalla hiustupon päältä - ei alta - alaspäin. Jep, näin tätä volyymiä saadaankin. Virhe.

Mua vain nauratti.