Australia's Most Wanted I

Täällä on näitä hassuja elukoita. Joko niillä on omituinen pussi, erikoinen liikkumistapa, ne ovat ylisöpöjä tai ylimyrkyllisiä. Ja me (Ansku & minä / Sussu, Teemu & minä) nähtiin niistä aikas monta. Aloitetaan niistä friikeimmistä.

1. KENGURU

Voi, Kössi oi Kössi! Kenguru on varmaankin se ensimmäinen elukka, mikä tulee aussilaisista eläimistä mieleen. Me pidetään kenguruita jotenkin sympaattisina ja mystisinäkin eläiminä (ennen muinoin eurooppalaiset eivät edes uskoneet moisten olemassaoloon, sillä tarinat kertoivat, että elukoilla oli kaksi päätäkin - olisiko ollut sitten pentu pussissa), mutta varsinkin maaseudun aussit pitävät niitä lähinnä ylikokoisina jäniksinä. Kieltämättä ne muistuttavat jäniksiä - jäniksiä, joilla on peuran pää. Sitä mä en vieläkään ymmärrä, miten wallabit eroavat kenguruista. Kengurut ovat kai isompia. Isoimmat voivat kasvaa kaksimetrisiksi ja painaa yli 90 kiloa, mutta mä olen nähnyt myös noin kissan kokoisia puukenguruita. Joo-o. Puukenguruita. Olen täysin tosissani.

Montako päätä?

Kengurut ovat aidosti erikoisia elukoita. Niiden pennut syntyvät muutaman päivän ikäisinä ja kiipeävät nallekarkin kokoisina kengurun emättimestä sen pussiin. Sitä mä en tiedä, miten niille tulee mieleenkään lähteä tänttäröimään sen ikäisenä yksin mihinkään. Mä taisin olla kahdeksan, ennen kuin sain edes oman avaimen. Lisäksi kenguruemot ovat siitä erikoisia, että ne ovat oikeastaan aina raskaana. Paitsi niinä päivinä, jolloin se synnyttää. Vai synnyttääkö se edes, jos pentu tulee oma-aloitteisesti ulos? Nämä kaverit osaavat myös tuottaa samanaikaisesti kahta erilaista maitoa. Yhtä sorttia aivan uutukaiselle nallekarkin kokoiselle vauvalle ja toista vähän vanhemmalle pennulle. Teepäs itse perässä. Emo itse vielä kontrolloi sitä, koska haluaapi olla raskaana. Esimerkiksi kuivien kausien aikana kengurut eivät lisäänny, jos ei kerta huvita. Ei pillereitä, ei kierukoita, ei kapseleita, ei kortsuja. Lisäksi seuraavan pennun kehitys kohdussa laitetaan jäihin, kunnes edellinen pentu on tarpeeksi vanha. Eli äidillä on pulla uunissa jatkuvasti, mutta se tulee sieltä ulos silloin, kun kummallekin sopii. Ei mihinkään tiettyyn päivämäärään mennessä. Aivan mahtavaa! Miten ne ovatkin niin fiksuja. 

"Mää ole viksu. Ei ku mää olenki uroos."

Ne ovat ainoita isoja eläimiä, jotka hyppivät. Maksiminopeus on 70 kilometriä tunnissa. Ei tunnu kivalta, kun sellainen jysähtää auton konepellille. Monilla maaseudulla asuvilla onkin autoissaan kengururaudat, jotka suojaavat autoa - ei niinkään kengurua. Autoilijoita kehotetaan tsekkaamaan, onko yliajetulla naaraskengurulla mahdollisesti pentua pussissa. Ne voidaan kasvattaa aikuisiksi ihan ihmisvoimin, kunhan niille antaa laktoositonta maitoa, sillä laktoosi aiheuttaa kenguruissa sokeutta. Hyppimisen lisäksi, uskokaa tai älkää, kengurut ovat vielä pirun hyviä uimareitakin. Mitäs vielä? Niiden hampaat tuppaavat kulumaan ruoan mussutuksesta, jolloin hammas vain tipahtaa pois ja tilalle kasvaa uusi. Kuvitelkaa, miten helppoa meilläkin olisi, jos vaivaavan hampaan voisi vain nyppäistä pois ja tilalle kasvaisi uusi. Ei huono. Eikä tässä vielä kaikki. Kengurut ovat todella ekoeläimiä, sillä vaikka ne syövät ruohoa ja muuta vastaavaa kamaa, ne eivät tuota metaanikaasua. Tutkijat yrittävätkin siirtää kenguruista ekogeeniä lehmiin, jotta meidän planeetta ei nyt aivan ylikuumenisi. Ihan totta. Enhän mä tälläisiä edes osaisi keksiä.

"Kuka pieras? Vi*un lehmä!"

Kengurut ovat aika leppoisia elukoita, sillä niillä ei oikein ihmisen lisäksi ole enää kauheasti vihollisia. Ne eivät anna kauhean lähelle tulla mutta eivät kyllä saman tein luiki karkuunkaan. Ne ovat sen verran tyhmiä, etteivät tajua oikein pelätä autojakaan. Parempi olisi, sillä aamuisin, jos on tien päällä, näkee kyllä kengujen raatoja säännöllisin väliajoin. Niilla on muutama mielenkiintoinen puolustuskeino. Niillä on aikamoiset kynnet, joten kengujen kannalta on kätevää nousta seisomaan voimakkaan häntänsä päälle ja käyttää takakoipia. Niiden on nähty suolestavan toisiaan ja hyökkääviä koiria. Vedessä ne saattavat pitää hyökkääjää eturaajoillaan veden alla, kunnes se kuolee. Keskenään ne nyrkkeilevät. 

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kenguruita kutsutaan myös nimellä roo. Uroskenguruita kutsutaan myös nimillä buck, boomer, jack ja old men. Naaraita nimillä doe, flyer ja jill. Jack and Jill. Kenguruipana on taas joey. Kengurut elävät noin kymmenen laumoissa, ja kengurutokkaa kutsutaan nimillä mob, troop tai court. Itse sana kenguru tai kangaroo juontaa juurensa paikalliseen aboriginaalikieleen. Kapteeni Cook kysäisi paikallisilta hemmoilta pomppijoiden nimeä, ja vastaukseksi tuli jotakin kengurulta kuulostavaa. Jos joku nyt teille väittää, että sana kangaroo tarkoittaa paikallisilla kielillä esimerkiksi "en ymmärrä" tai "mene pois", voit näyttää kieltä, sillä myytti ei pidä pätkääkään paikkaansa. Minä tiedän. Olen lingvisti.

Parasta kenguruissa? Ne maistuvat ihan törkeän hyvälle. Kengurunliha on lähes rasvatonta (2 %), ja siinä on melkoinen määrä protskua.

2. KOALA

Koalaa ei syödä. Harmi. Mä en muista nähneeni mun ensimmäisen vierailun aikana yhtäkään villikoalaa. Grantkin on sanonut nähneensä elämänsä aikana vain kaksi koalaa luonnossa, joten mulla ei ollut kauheasti luottoa siihen, että niitä näkyisi tämänkään reissun aikana. Toisin kävi. Koalia joka nurkassa. Meinattiin ajaa kahden päälle. Yksi meinasi tipahtaa meidän teltan päälle. Mä pääsin rapsuttamaan koalan pyllyä. Me herättiin niiden ähkintään. Koala sitä, koala tätä. Mukamas harvinaisia. Tai siis, onhan ne. Victoriassa koalat voivat ihan hyvin, mutta muualta ne on metsästetty lähelle sukupuuttoa niiden turkin vuoksi. Nykyään ne ovat suojeltuja. Suurimmat uhat koalapopulaatiolle ovat näinä päivinä koirien hyökkäykset, liikenneonnettomuudet ja - miettikääs tätä - klamydia.

"Sanoiksä klamydia?"

Koalatkin ovat melko omituisia. Koalillakin on pussi, mutta se on väärin päin eli pussin aukko osoittaa alaspäin. Niiden ääntely on kuvottavaa röhkimistä tai ihmisvauvan itkulta kuulostavaa nyyhkintää. Lisäksi niillä on samanlaiset sormenjäljet kuin ihmisilläkin. Jopa niin samankaltaiset, että asiantuntijoiden on vaikea erottaa niitä toisistaan mikroskoopeillakin. Älkää kertoko mafialle. Odotas vaan, oudommaksi menee. Uroskoalalla on haarautuva penis ja naaraskoalalla kaksi vaginaa ja kaksi kohtua. Mä en ihan oikeasti vedä näitä faktoja hatusta. Syyttäkää wikipediaa, jos metsään menee. Lisäksi näillä kavereilla on pääkopan sisällä aivojen sijasta vettä. (Mä ymmärrän kyllä teitä. Onhan tällaista vähän tiukka uskoa, mutta mä en ihan oikeasti valehtele.) Koalan aivot ovat kutistuneet todennäköisesti heikon ruokavalion johdosta pariksi saksanpähkinänpuolikkaan kokoiseksi möllykäksi. Koalat syövät melkein ainoastaan eucalyptuspuun lehtiä, joissa ei ole oikein mitään ravintoarvoa ja ovat kaiken lisäksi muille lajeille myrkyllisiä. Pääkoppa on säilynyt ruokavaliosta huolimatta samankokoisena, ja nykyään se on sitten täynnä nestettä. Vesipäät! Ha haha ha. Huonon ravinnon vuoksi nämä kaverit ovat laiskoja liikkumaan ja torkkuvatkin noin 18 tuntia päivässä. 

"Scuzi, mutta tuo on pastaa."

Koalan nimestä muutama sananen. Sekin juontaa juurensa paikallisiin aboriginaalikieliin, joissa elukkaa kutsuttiin nimellä /gula/. Aluksi nimi kirjoitettiin englanniksi joka koola tai coolah. Sitten joku pässi kirjoitti sen väärin koala, ja kaikkien mielestä se kai sitten vain näytti paremmalta näin. Eivät nämä aussit ole vieläkään kauhean hyviä oikeinkirjoituksessa. Samoin kuin kenguruiden kanssa koala-sanakaan ei tarkoita "mene pois" tai "en ymmärrä". Toisen myytin mukaan se tarkoittaisi "ei juo", mutta sekin on hevonkukkua. Koalat harvoin kyllä juovat, sillä ne saavat nesteen eucalyptuspuiden lehdistä. Yksi juttu vielä nimestä: koala ei ole karhu, ei sinne päinkään, joten ellet halua tahallasi ärsyttää ausseja, älä kutsu niitä koalakarhuiksi.