Nyt kun kaikki vierailevat finskit ja Wilmakin on palannut sinivalkoisille maille, Elinasta on tullut mun ainoa Melbourne-kontakti ja ainoa ihminen kenen kanssa me voidaan ihan rauhassa parjata ausseja ja harjoitella soomee. Elina on Wilman kämppis, joten mun vanha varavuode Brunswickissa ei ole päässyt kylmenemään kovinkaan paljon. Edelleen tulee viikonloppuisin hypättyä junaan ja lähdettyä kohti isoa kaupunkia ja avoimempia mieliä.
Viime aikoina on ollut kaikenmoisia kemuja. Ensin juhlittiin pikkumiehen synttäreitä, sitten äitienpäivää ja vielä me juhlittiin Elinan kanssa Suomen rytinätappiotakin. Ämämkisat. Mä olin niin unohtanut koko homman, ja jostain kumman syystä täälläkään ei ole hirveästi uutisissa puhuttu jääkiekosta. Me yritettiin Elinan kanssa löytää Melbournesta pubia, jossa olisi voinut katsoa muiden samanhenkisten ihmisten kanssa Suomi-Venäjä-matsin. Eihän me mitään löydetty, joten me viritettiin Elinan koneesta peli telkkariin ja mun koneesta suomenkielinen selostus. A vot! Hyvin toimi. Harmi vaan, että sitten se itse jääkiekko ei toiminut. Takkiin tuli. No, eipä me sitä kauheasti surtu, kun oli viinilasit kourassa. Jatkettiin peli-iltaa lähipubissa puoli kuuteen asti. Seuraavana päivänä mä sitten palailin junalla Ballaratiin silmät sikkurassa. Mä en olekaan tainnut monta kertaa tehdä sitä junamatkaa ihan sataprosenttisessa kunnossa. Onkohan tuossa Melbournen vesijohtovedessä jotain? Esimerkiksi votkaa.
Seuraavalla viikolla mun täytyi lähteä taas Melbourneen asioille (Ballaratissa ei ole verovirastoa !!??!!), joten me järkkäiltiin Elinan kanssa illaksi ohjelmaa ja mä jäin taas yöksi. Elina on muuttamassa pois, joten tarkoitus oli vääntää kämppiksille suomalaista sapuskaa kiitokseksi sekä Elinan pidempiaikaisesta että mun satunnaisesta majoittamisesta. Lisäksi meidän on kummankin tehnyt mieli makaronilaatikkoa jo pidemmän aikaa. Monena kertana on ollut aikomus tehdä sitä aiemminkin, mutta aina on tullut jotain hässäkkää. Tällä kertaa otettiin härkää sarvista ja väännettiin kaksi isoa Macaroni Miraclea eli makaronilaatikkoa, yksi vege ja yksi meatlovers. Maistuikin kyllä niin hyvälle taas pitkästä aikaa! Om nom! Ja tuntui maistuvan kämppiksillekin, sillä me viisi syötiin melkein kokonaan pienen kenttäjoukkueenkin ruokkiva sapuskamäärä. Tuli vielä juotua Wilmalta jääneet glögitkin, nyt kun ovat ilmat sen verran viilenneet, että tekee mieli lämmikettä.
Seuraavana lauantaina Elina tulikin kyläilemään meille Ballaratiin. Ilmat ovat olleet viime aikoina aivan pyllystä, joten ei me hirveästi nähtävyyksiä kierrelty. Me mentiin viettämään iltaa Grantin kavereiden, Bearin ja Bevanin, luokse parin korttelin päähän. Me käytiin yhdessä kaupassa ja päätettiin tehdä kimpassa pitsaa. Koska kyseessä on sinkkupoikien kämppä, pitsapohjina käytettiin pitaleipiä, mikä toimii yllättävän hyvin. Pitsapohjasta tuli oikein rapea, ja feta-oliivi-pekoni-rukola-hörhötys oli kyllä hyvää.
Meidän ilta venyi aamuviiteen, sillä meidän kohdalle sattui aikamoinen projekti. Bear on lähdössä moneksi kuukaudeksi Afrikkaan, joten meidän hommaksi kävi tyhjentää baarikaappi. Tai oikeastaan pahvilaatikollinen kaikenmoisia pullonpohjia. Olo oli aamulla sen mukainen, mutta onneksi se en ollut minä tällä kertaa, joka joutui naama valkoisena nousemaan junaan ja kohti kotia. Hahaa! Vuoroin vieraissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti