Erityisesti kaksi juttua: 1) Veronumero ja 2) kampaajakäynti. Tässä kohta 1.
1) VERONUMERO
Mun työnantaja tarvitsee mun veronumeron, jotta mulle voidaan maksaa palkkaa. Mun veronumero, tax file number (TFN), on mulle täysi mysteeri. Niitä myönnetään vain yksi per ihminen, ja mä sain omani Brisbanen verotoimistosta joskus vuonna kilpi ja kypärä, joten uutta mä en voinut enää hakea. Mä soitin verotoimiston helpdeskiin ja pyysin, josko he voisivat sieltä antaa mulle mun numeron, sillä mulla ei ole sitä missään tallessa, kun en silloin vuonna 2004 olettanut sitä ikinä enää tarvitsevani.
-Toki tokkiinsa. Mikäs on neidin nimi?
- No, etunimi on joko Saara, Saara-Maria tai Saara Maria. Sukunimi on joko Hämäläinen, Hamalainen tai Haemaelaeinen. Löytyiskö näitä yhdistelemällä mitään?
-Toki tokkiinsa. Tässä tämä numero onkin. Mikäs on neidin osoite ollut silloin, kun olet hakenut veronumeroasi?
- Ööh, ei mitään hajua. Mulla ei ollut koko vuonna pysyvää osoitetta.
- Aha. No, valitettavasti en sitten voi antaa sinulle veronumeroasi. Printtaa netistä lomake, täytä se ja laita postissa verovirastoon.
- Miksi et voi antaa numeroa?
- Enhän minä voi tietää, että sinä olet sinä. Tarvitaan todistus henkilöydestä.
- No, mulla olisi tässä passinnumero, henkilönumero, ajokortin numero, viisumin numero, kelan numero.
- Tarvitsen osoitteen todistukseksi henkilöydestä, sillä enhän minä tiedä, että sinä olet sinä vain numeroiden perusteella.
- Ja osoitteen perusteella sitten tiedät? Kukaanhan ei voi tietää, missä asun. Esimerkiksi naapurini?
Selvä. Näillä sitten mennään. Mulla ei ollut hajuakaan, minkä osoitteen mä olen heille silloin antanut. Saattoi olla mun suomalainen osoite tai saattoi olla ihan tuulesta temmattu osoitekin. Ei hajuakaan, joten mä yritin printata veroviraston nettisivuilta lomakkeen, mutta siellä sanottiin, että printattu lomake ei käykään, vaikka helpdeskistä nimenomaan käskettiin printtaamaan se. Mä sain esittää verovirastolle anomuksen, että he lähettäisivät mulle postissa aidon lomakkeen. Onpas pirun kätevää.
Lomake saapui postissa muutaman päivän kuluttua, ja sen kanssa saapuivat myös täyttöohjeet, joiden mukaan mun pitäisi lähettää täytetyn lomakkeen kanssa samassa kuoressa mun passi, mun ajokortti ja mun paikalllinen kela-kortti. Mitä hittoa? Ette voi olla tosissanne! Nämä täällä tosissaan meinaavat, että mä laitan kaikki mun henkilötodistukset samaan kuoreen ja postiin. No, en todellakaan! En mäkään mikään täysi pässi ole. Mitäs sitten jos kirje katoaa postissa? On vähän hankalaa ruveta täältä käsin järkkäämään uusia henkilötodistuksia, kun ei ole mitään jäljellä. Sitä paitsi ihmisethän tarvitsevat ajokorttia päivittäin. Lisäksi prosessissa menisi postipäivien lisäksi 28 päivää. Äääh! Onpas pirun kätevää.
Papereissa tosin luki, että mä voisin saada mun veronumeron paikalliselta kelalta eli Centrelinkiltä. Mä pakkasin kaikki pyydetyt henkilötodistukset mukaan ja menin jonottamaan kelaan. Olin siinä odotellut sitten pienen ikuisuuden, kun pääsin lopulta luukulle esittämään asiani. Kelan mukaan mua ei ole olemassakaan. Ei Saara-Maria Hämäläistä, ei Saara Maria Hamalaista, ei Saara Haemaelaeista, ei mitään. Mun syntymäajalla ja sukunimellä löytyi kyllä joku heppu Melbournesta. Kelan setä kysyi, olisiko kyseessä mun serkku. AIVAN SAMA, ANTAKAA MULLE VERONUMERO! Kelan setä käski mun hypätä junaan ja mennä Melbourneen itse pääkallopaikalle. Onpas pirun kätevää.
Olin sentää kaukaa viisas ja soitin helpdeskiin takaisin varatakseni itselleni seuraavaksi päiväksi oikein tapaamisajan Melbournen verovirastoon. Vielä helpdeskistäkin sanottiin, että muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole, ellen halua tunkea koko elämääni ja identiteettiäni kirjekuoreen ja riskeeraa passin, ajokortin ja kela-kortin menettämistä. Mä saavuin seuraavana päivänä verotoimistoon papereitteni kanssa, ja mut ohjataan verosedän juttusille. Mä selitän asiaani siinä muutaman minuutin, minkä jälkeen verosetä lausui seuraavat sanat:
- Mikset sä täyttänyt hakemusta netissä? Se on pirun kätevää.
Ai, että netissä? No, ei tullut mieleen. Setä istutti mut tietokoneen ääreen, ja numeron selvittämisessä meni noin 28 sekuntia. Kukaan ei kysellyt passin, ajokortin tai kela-kortin perään. Voi jumankauta näitä. Iso kirosana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti