FLORES. Liskojen yö.

Indonesia on aika paras. Siellä on tullut vietettyä aikaa suhteellisen paljon, ja Bali on tullut tutummaksi kuin Tukholma tai Tallinna. Me ei olla hirveästi reissattu Balista itään, joten oli korkea aika suunnata nokka kohti auringonnousua.

Meidän ensimmäinen kohde pakollisen Balin jälkeen oli Flores ja Labuan Bajo. Mä en koko Floreksesta tiennyt juuri sen enempää, että siellä on niitä liskoja. Niitä pirun isoja liskoja. Mitä enemmän tuli Floreksesta luettua, sitä vakuuttuneempi mä olin siitä, että tällä saarella kannattaa viettää aikaa. Alunperin meidän oli tarkoitus tsekata ne liskot ja lentää Borneoon. Koko Borneo jäi tällä reissulla näkemättä – eikä haittaa yhtään.

Liskot olivat kyllä aikamoisia. Mä olen pikkuhiljaa alkanut oppia näiden krokojen kanssa elämisen yhteydessä, miltä tuntuu olla saaliseläin. Suomessa ei varsinaisesti kai mikään eläin ihmistä tapa ruoaksi. Kai hirvikolareissa henkiä menee, mutta ei se hirvi uhrejaan poskiin pistä. Krokot ja nämä Komodon liskot kyllä vetelesivät naamariin. Meidän opas sanoi, että valokuvan lisko oli syönyt pari päivää sitten vuohen ja ettei se liikahtaisi paikaltaan mihinkään, että turvallisin mielin voi seistä suhkoht lähellä. Mmmm. Mutku ne sairaalat on kyllä aika kaukana jos jotain tapahtuu.

Mantarauskujen lähelle kyllä uskalsi mennä. Me käytiin snorklaamassa näiden kavereiden kanssa, vaikka oltiinhan ne jo nähty Malediiveilla. Aina yhtä hauskaa. Ne tulevat ihan iholle kiinni ja liikkuvat yllättävän ketterästi niinkin isoiksi kavereiksi.

Meidän uintimaastossa oli hirveän voimakas virtaus. Vaikka rauskut vetelivätkin ketterästi kumpaankin suuntaan virrassa, me Grantin kanssa ei todellakaan liikuttu ketterästi mihinkään. Heti kun veneestä hyppäsi veteen, virta vei mukanaan kuin VR. Takaisin ei päässyt millään ilveellä. Piti odotella, että paatti tekee uukkarin ja hakee noin puolen kilometrin päästä. Me ruinattiin meidän kapteenilta pari extra reissua, sillä mantarauskujen kanssa oli niin mukava polskia. Naamat virneessä me sitten vihdoin suostuttiin lähtemään kohti Labuan Bajoa.

Paattireissu oli kyllä aivan parasta, vaikka koko reissun olikin pilvistä ja satoi. Ei harmittanut. Yleensä mä vinkuisin kylmistä päivistä, mutta kun asuu paikassa, jossa on aina lämmin ja suurimman osan ajasta aurinkoista, ei pienet ropinat haittaa. Olisi ehkä haitannut, jos olisi Suomesta asti näihin maisemiin matkustanut.

Säästä stressaamisen lisäksi mä olen lopettanut rahasta stressaamisen. Niin sitä käy vähän kuin vahingossa, kun on aikuisten ihmisten oikeissa töissä. Eikä maksa vuokraa. Tai sähköjä. Tai vesimaksuja. Tai bussikorttia. Tai bensaa. Sitten sitä voikin asustaa hotellissa, josta avautuvat maisemat ovat seuraavanlaiset.

40 AUD per yö. Ihan kuin tä muka olisi kallis.