FLORES. Simppeliä elämää.

Päästiinhän me bussimatkan jälkeen kohteeseemmekin. Oltiin vuorilla kaupungissa nimeltä Ruteng. Itse kaupungissa ei ole juurikaan mitään ihmeellistä, mutta se on lähellä aika erikoista kylää. Wae Rebo on juuri sellainen kylä, josta länkkärit sekoavat. Maisemat sen ympärillä on kuin postikortista. Kylän rakennukset edustavat perinteistä arkkitehtuuria, ja kyläläiset itse kulkevat vielä perinteisissä vaatteissaan.

“Jes, täältä saa Facebookkin kätevästi sellaisia kuvia, mitkä vaikuttavat siltä, että on nyt hengattu primitiivisen kulttuurin edustajien kanssa ja näillä on varmasti joku maaginen yhteys maahan ja ainakin vähintään nämä on henkisesti paljon meitä edellä ja ei nä hei ainakaan elä samassa materiaalisessa kulttuurissa, joka on tuhonnut kaiken kauniin ja alkuperäisen meidän omassa maassa. Anna mä hei otan tällä mun iphonella kuvan näistä lapsista, jotka ovat kouluttamattomia mutta niin yhtä maailmankaikkeuden kanssa, mutta kyllä tyttöjenkin pitäisi päästä kouluun, ja voi ei nyt mulla on ristiriitaisia tunteita kehityksestä ja koulusta ja länsimaalaisen kulttuurin leviämisestä ja imperialismista. Tyttöjen ympärileikkaus, buu.”

Ja sitten seuraavassa hengenvedossa: “Ai kun tekisi mieli lattea ja mä en ainakaan voi käyttää kyykkyvessaa ja eiks täällä muka ole suihkua tai ainakin lämmintä vettä. Miks tolla kylän vanhimmalla on kännykkä? Tunnelma menee ihan pilalle ku sil on kännykkä. Kauhee kun näitten kulttuuri nyt laimentuu. Missä mä voin ladata tän mun iphonen? Ai, me nukutaan lattioilla?! En mä voi syödä riisiä ku mä oon paleo ja glutard.”

Meitä on niin moneen junaan. Eivätkä ihmiset näe oman hyvin etuoikeutetun elämänsä ulkopuolelle. Ainoa syy, miksi valkonahkaturistit ovat kylässä kännykkäkameroineen on se, että heillä on ollut koulu, jota käydä, ja terveydenhuolto, joka toimii. Sitten on ollut vielä työpaikkakin, josta saa rahaa, jolla voi ostaa asioita ja kokemuksia. Sillä välin maailman toisella puolella on viljelty maata, ja eletty kädestä suuhun. Ilman rahaa. Siis viljelty, mitä syöty.

Että mua hävetti, kun kuulin erään parikymppisen surffaripojan selostusta siitä, miksi kyläläisten pitäisi olla onnellisia, että saavat elää näissä maisemissa tätä elämäntapaa. Luuleeko se perkele, että nämä farmarit käyvät iltaisin surffaamassa? Että ensin vedetään pellolla 16 tuntia putkeen noin nelivuotiaasta kunnes kuolee ja sitten iltaisin käydään surffaamassa? 

"Ei ku just meinasin lähteä surffaan, hei."