Meillä oli jakson puolivälissä pitkä viikonloppu. Me varattiin porukalla pieni mökki leirintäalueelta kansallispuiston kupeesta. Torstaina heti koulun päätyttyä me ahtauduttiin meidän troopyyn ja suhattiin hittoon täältä. Koulussa on ollut vähän kireetä viime aikoina, ja jengi selkeästi vain kaipasi lomaa.
Me ajettiin kaksi tuntia Daly Riveriin, missä alkaa asfaltti. Ikinä ei olla tuota matkaa tehty niin nopeasti. Me pysähdyttiin sillalle odottelemaan toista autoa. Joen penkalla löhösi kolmetoista aikamoista krokoa. Huh! Mä heitin yhtä kivellä. Tietenkin. Mä halusin nähdä, kun se liikkuu. Ne on kyllä rumiksi eläimiksi pirun nopeita.
Me saavuttiin leirintäalueelle melko myöhään, joten mitään muuta ei juuri tapahtunut kuin nopea pubi-illallinen, patjat leviäksi lattialle ja sitten ZZZ. Seuraavana päivänä me ajettiin Katherineen. Grantin piti etsiä bensatankin tulppa, sillä vanha on tippunut jonnekin Darwinin ja Wadeyen välille. Me muut käytiin kaupassa, ja tarkoitus oli ostaa myös juomia illaksi. Äkkiä meille selvisi, etttä Katherinestä saa alkoholia vasta iltapäivällä kello kahden jälkeen. Näillä on ihmeellisiä sääntöjä alkoholin myynnistä ja saatavuudesta alueilla, joilla on paljon aboriginaaleja. Tästä voisi sanoa paljonkin, mutta en jaksa.
Noh, Grantilla meni bensatankin tulpan hakuunkin melkein kolme tuntia. Mikäs siinä sitten odotellessa. Oli kylla tarkoitus tehdä muutakin sinä päivänä mutta ei sitten. Käytiin ennen kaljakaupan aukeamista Katherinen rotkolla. Paikka on aika mieletön. Kiivettiin näköalapaikalle katselemaan maisemia toviksi, ja sitten äkkiä takaisin alas, sillä kahviossa oli jäätelöjä. Mmmm.
Aurinko oli jo kerennyt laskea, kun me saatiin itsemme lopulta kuntoon ja takaisin mökille, joten uinnit jäi seuraavalle päivälle. Muu sakki meni illalliselle ja drinkeille leirintäalueen baariin. Mä nukuin 14 tuntia putkeen. Seuraavana päivänä mä taisin olla ainut, joka heräsi virkeänä.
Me lähdettiin uintireissulle paikkaan nimeltä Butterfly Gorge. Me käveltiin joen pieltä kohti rotkon alkua, ja yhtäkkiä polku loppui kiviseinään. Vaihtoehtoina meillä oli hypätä jokeen ja kahlata toiselle penkalle tai kiivetä rotkon seinämää ylös ja etsiä uusi reitti alas. Mähän en näissä maisemissa veteen mene, joten mä ja muutama muu kiivettiin seinää ylös puoli tuntia. Osa sakista hyppäsi veteen ja pääsi ehjin nahoin ilman krokonpuremajälkiä toiselle rannalle. Mä en suostunut millään ilveellä, kun missään ei ollut kylttejä krokotilanteesta. Paitsi sitten siellä hiton korkean mäen päällä parin sadan metrin korkeudessa. Hyvä, aussit! Oisko ollu tolkkua laittaa sitä krokokylttiä sinne veden ääreen. Ja siinä kyltissä sanottiin, että vedessä on turvallista uida. Kiitsa.
Paikka oli kyllä upea. Jopa näin kuivan kauden aikana vesi tuntui raikkaalta eikä paikallaan seisovalta velliltä niin kuin se tuppaa yleensä olemaan. Me pulikoitiin aikamme, ja pojat lähtivät seikkailulle rotkon alkulähteille. Mä en jaksanut. Oli vain mukava maata hiekalla ja nauttia auringosta. Ja siideristä. Vielä duunia viisi viikkoa ja sitten on ihan oikea loma!
Noh, Grantilla meni bensatankin tulpan hakuunkin melkein kolme tuntia. Mikäs siinä sitten odotellessa. Oli kylla tarkoitus tehdä muutakin sinä päivänä mutta ei sitten. Käytiin ennen kaljakaupan aukeamista Katherinen rotkolla. Paikka on aika mieletön. Kiivettiin näköalapaikalle katselemaan maisemia toviksi, ja sitten äkkiä takaisin alas, sillä kahviossa oli jäätelöjä. Mmmm.
Aurinko oli jo kerennyt laskea, kun me saatiin itsemme lopulta kuntoon ja takaisin mökille, joten uinnit jäi seuraavalle päivälle. Muu sakki meni illalliselle ja drinkeille leirintäalueen baariin. Mä nukuin 14 tuntia putkeen. Seuraavana päivänä mä taisin olla ainut, joka heräsi virkeänä.
Me lähdettiin uintireissulle paikkaan nimeltä Butterfly Gorge. Me käveltiin joen pieltä kohti rotkon alkua, ja yhtäkkiä polku loppui kiviseinään. Vaihtoehtoina meillä oli hypätä jokeen ja kahlata toiselle penkalle tai kiivetä rotkon seinämää ylös ja etsiä uusi reitti alas. Mähän en näissä maisemissa veteen mene, joten mä ja muutama muu kiivettiin seinää ylös puoli tuntia. Osa sakista hyppäsi veteen ja pääsi ehjin nahoin ilman krokonpuremajälkiä toiselle rannalle. Mä en suostunut millään ilveellä, kun missään ei ollut kylttejä krokotilanteesta. Paitsi sitten siellä hiton korkean mäen päällä parin sadan metrin korkeudessa. Hyvä, aussit! Oisko ollu tolkkua laittaa sitä krokokylttiä sinne veden ääreen. Ja siinä kyltissä sanottiin, että vedessä on turvallista uida. Kiitsa.
Paikka oli kyllä upea. Jopa näin kuivan kauden aikana vesi tuntui raikkaalta eikä paikallaan seisovalta velliltä niin kuin se tuppaa yleensä olemaan. Me pulikoitiin aikamme, ja pojat lähtivät seikkailulle rotkon alkulähteille. Mä en jaksanut. Oli vain mukava maata hiekalla ja nauttia auringosta. Ja siideristä. Vielä duunia viisi viikkoa ja sitten on ihan oikea loma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti