Meillä oli vieraita kylässä. Siis koulussa. Ei meillä kotona. Uusiseelantilaisesta koulusta, jonka oppilaat ovat pääosin maoreja, tuli vierailulle muutama opettaja ja neljä maori likkaa. He tulivat tutustumaan tämän maan alkuperäiskansojen koulutukseen, mutta kyllä siinä taisi niin käydä, että me opimme enemmän heiltä.
Me yläkoulussa järjestettiin tervetuloseremonia maoreille, sillä heidän perinteidensä mukaan on vähän epämiellyttävää kuljeskella mailla, jos ei ole laulettu ja syöty yhdessä. Onhan meilläkin täällä abolassa aina Welcome to country -toivotus, jos on isoja kihoja vierailulla. Yleensä toivotuksen esittää perinteinen maanomistaja tai ainakin samaan klaaniin kuuluva henkilö ja koko hommaan menee noin 30 sekuntia.
Ei vain maoreilla. Meille laulettiin nelisen laulua maoriksi. Vaihdettiin lahjoja. Syötiin yhdessä. Kuunneltiin puheita kulttuurista, perinteistä ja tarinoista. Jollei maorien pääjehu olisi ollut aivan älyttömän karismaattinen kaveri, olisi saattanut haukotuttaa.
Vierailun lopulla koulu järjesti netball-pelin, jossa pelasivat aussit vastaan kiivit. Meidän reksi on uusiseelantilainen, siis kiivi, ja aika huono häviäjä. Viime vuonna meillä oli samanmoinen peli, jonka aussit voittivat melko vaivatta. Nyt, kun meillä oli sattumoisin vieraana läjä hiton pitkiä ja isoja maoreja, oli reksin mielestä hyvä aika järjestää revanssimatsi. Kas kummaa.
No, kiivit voittivat. Sattumoisin tuomarina oli vielä reksin vaimo. Edellinen lause ei sitten mitenkään liittynyt siihen, että kiivit voittivat. Ei. Sitten. Mitenkään. Noh, asiassa on ainakin se hyvä puoli, että meidän ei enää tarvitse pelata mitään, sillä reksi tietenkin haluaa olla hallitseva mestari mahdollisimman pitkään. Todennäköisesti niin kauan kuin he täällä vielä aikovat olla.
Voittajan oli helppo hymyillä. Ja tehdä haka-tanssi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti