Ryteikköreissut ovat kyllä aina kivoja, mutta mä en oikein tiedä, miten näitä voisi kuvailla eri sanoin. Aina on kivaa, aina on kuumaa, aina mennään rannalle, aina kalastetaan, aina palataan väsyneinä kouluun. Niin tälläkin kertaa.
Oli mun luokan vuoro lähteä ryteikköön, mutta mulla taisi sinä päivänä olla jopa neljä oppilasta, joten mä tarjouduin ottamaan Grantin luokan mukaan, jos hänen pojat siis haluaisivat lähteä rannalle uudestaan. Tokihan he halusivat.
Me ajettiin Nimbi-rannalle. Rannat täällä ovat kyllä todella upeita. Palmuja ei ole, eikä vesi ole Thaikkulan turkoosia, mutta rannat ovat aina puhtaita ja aina ne saa aivan omaan käyttöön. Jollei vesi kuhisisi krokoja, tappavia meduusoja ja haita, näihin maisemiin olisi varmasti kohonnut monia hotelleja. Onni onnettomuudessa.
Oli laskuveden aika, ja pakeneva vesi oli jättänyt rannalle isoja lätäköitä, joissa oli kiva puljata. Me käveltiin rannalla, pulikoitiin lätäköissä ja kahlattiin pienessä purossa. Puron vesi tuntui hassun kylmältä verrattuna laskuvesilätäköihin. Vähän kuin saunasta hyppäisi järveen. Tai sitten ei.
Me tongittiin mudasta muutama rapu, mutta ei oikein löytynyt mitään, mitä varten olisi jaksanut ruveta tulta väsäämään. Osa sakista meni mangrovemetsään kokeilemaan onneaan. Sieltä sentään nousi muutama kivan kokoinen kala, mutta ne vietiin kotiin illalliseksi. Onneksi meille oli pakattu mukaan sämpylöitä.
Mitäs sitä vielä voisi sanoa? Noh, oli tosi kivaa, tosi lämmintä ja sitten me palattiin kouluun - tosi väsyneinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti