Lentokenttä

Wadeyeen avattiin uusi lentokenttärakennus. Uusi se ei enää ole, sillä pulju on ollut pystyssä jo pitkän tovin, mutta viimein saatiin avajaiset järjestettyä. Tai no - järjestettyä ja järjestettyä! Järjestelyissä olisi ollut vähän toivomisen varaa.

Koko koulu sai kutsun muutamaa päivää aiemmin, joten me raahauduttiin 37 asteen helteessä kentälle, jossa meitä jo odottelikin kukkahattutädit Darwinista hienoissa kotelomekoissaan. Heidät oli lennätetty varta vasten avajaisiin. Heille oli järjestettyä kentän laidalle varjoa. Meidän muksut saivat istua auringossa kolme varttia sillä aikaa, kun hienommat ihmiset rupattelivat niitä näitä. Eikä meille oltu järjestetty myöskään tarjoilua. Sitten me kuunneltiin suut kuivina tunnin verran puheita, joita ilmankin oltaisi voitu elää.

Meidät kyllä kutsuttiin paikalle, mutta selkeästi meidän rooli oli täyttää alue ihmisillä, jotta tapahtuma näyttäisi isommalta ja tärkeämmältä TV-ruudulla. Me oltiin rent-a-crowd. Olisi meille sentään voitu järjestää varjoa ja juomaa. Niinhän sitä voisi ajatella, että nämä muksut ovat tottuneet kuumaan, mutta kelaa, miten paljon kuumempi on seisoa helteessä mustissa vaatteissa. Näitten nahka on mustaakin mustempaa. Kyllä näillä kavereilla on kuumempi.

Muutenkin oli järjestelyt vähän puoli tiessä. Paikalle oli hankala saada paikallisia tanssijoita, sillä A) jengiä ei kiinnosta avajaiset ja B) tanssijat olivat pienessä pöllyssä. Lopulta joku löysi uudet tanssijat, jotka olivat A) raittiina ja B) suostuivat paikalle. Toivottavasti he itse halusivat kunnioittaa seremoniaa tanssilla eikä tässä nyt taas vaan olisi käynyt niin, että joku valkonahka halusi muutaman ihmisen tanssimaan, jotta näyttäisi telkkarissa siltä, että täällähän tehdään oikein yhteistyötä. [Toim. huom. "Paskat tehdä!"] Vähän nimittäin vaikutti siltä, että koulu tuli paikalle, jotta toimittajat saavat kuvia sööteistä mustista lapsista.

Vielä kehtasivat järjestää avajaisetkin aikana, jolloin lentokentän ainoat kaksi työntekijää olivat vuoden ainoalla lomalla. Muuten he ovat duunissa seitsemän päivää viikossa, sillä kukaan ei ole heitä lomittamassa. On varmaan arvostettu fiilis.

Ja vielä yksi asia: seuraavalla viikolla firma ilmoitti, että viikon lennoista tiputetaan lähes puolet vuoroista. Ei niillä muilla vuoroilla niin väliä, mutta nyt he päättivät, että sunnuntaisin ei lennetä enää lainkaan, joten meillä ei ole mitään tsäänssejä käydä ihmisten ilmoilla viikonloppuisin. 

Tää on niin tätä. Over and out.