Nyt kun meillä on auto käytössä, on tullut hummailtua ryteikössä huomattavasti useammin. Catherine, nainen, jonka maalauksia mä oon kuskannut Suomeen, kysyi, josko me voitaisiin ajaa rannalle etsimään longbom-kotiloita. Longbom-kotiloilla on kartion mallinen kuori, jonka mukaan me ollaan kutsuttu niitä myös long bum -kotiloiksi. Pitkäpyllykotiloiksi. Hhahaha! Johan vitsin murjaisin.
Me käytiin hakemassa Catherine perheineen ja köröteltiin läheiselle rannalle. Meidän autoon saisi tunkea 11 ihmistä kerrallaan noin niin kuin lain mukaan. Käytännössä sinne kyllä mahtuu enemmän jengiä. Ja todellisuudessa sinne mahtuu vielä enemmän jengiä, kuin on käytännöllistä. Niinpä me ajettiin taas niin, että puolilla ihmisistä ei ole turvavöitä. Ikinä en Suomessa. Enkä kyllä Australiassakaan muualla kuin täällä.
Takapenkkiläisiltä ei oikein tullut selkeää ohjeistusta siitä, mihin suuntaan halutaan mennä, joten me ajettiin lähimmälle rannalle. Siellä sitten todettiin, että ei meidän tänne pitänyt tulle. Siis, perillä vasta todettiin, että ei tänne. Mutta onneksi kuulemma me voitaisiin kyllä päästä oikealle rannalle oikopolkua. No, hyvä. Oikopolku oli melko hiekkainen, ja sitten meillä oli auto jumissa hiekassa.
Päästiinhän me sitten sinne salaiselle longbom-paikalle. Rannalle lipui hiljaksiin pieni joki, josta naiset nostelivat kotiloita monta kassillista. Mä mätkin mangrove-ryteikössä hyttysiä nahalta yhdellä huitaisulla varmaan tusinan verran. Näiden mangrovet ovat täyden kuun aikaan kuin Lapin kesät. Pitäisi hengittää siivilän läpi, ettei vetele mäkäräisiä keuhkojen täydeltä.
Mä menin rannalle karkuun mäkäräisiä. Nyt on aika miellyttävä aika vuodesta, sillä ilma ei ole vielä painostavan kosteaa. Lämpötila keikkuu kolmenkymmenen kummankin puolin. Näille rannoille tekisi mieli heittää pyyhe ja röhnätä viikonloput bikini päällä rantavesissä. Mutta kun siellä on niitä krokoja.
Lapsia ei paljon tuntunut haittaavan. Mutsit ja isoäidit kyllä karjuivat välillä, että hittoon sieltä vesistä, mutta eivät kakarat totelleet. Tosin eivät mutsitkaan kyllä käyneet hakemassa jälkikasvuaan pois vedestä. Asenne on kai vähän niin, että jos jotain käy, niin sitten käy. Oli kyse turvavöistä tai krokoista.
Mua kyllä hirvittää. Kai noiden krokojen kanssa pelleilyä voisi verrata Suomen susiin. Paitsi, että sudet eivät aktiivisesti etsi ihmisiä ruoakseen. Toisin kuin krokot. Ne kyllä vetelevät ihmisen suihinsa ilman mitään mutinoita. Lisäksi Suomessa on jotakuinkin 135 sutta. Meidän osavaltiossa noin Suomen kokoisella alueella on noin 100 000 krokoa. Eli ei yhtään sama asia. Lopettakaa se susista uliseminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti