Ilmastonmuutos

Mä olen vääntänyt viimeiset puoli vuotta rautalangasta ilmastonmuutosta oppilaiden kanssa tiedetunneilla. Meillä ei täällä ole kemiaa, fysiikkaa, biologiaa ja maantietoa erikseen vaan kaikki on tiede-nimikkeen alla. Puoli vuotta tosiaan ollaan puhuttu ilmastonmuutoksesta, merivirroista, tuulista, kasvihuoneilmiöstä sun muusta. Vieläkään nämä eivät oikein ymmärrä sään ja ilmaston eroa. 

Hankalaa on ollut myös selittää, että ilmastonmuutos on oikeasti tosi vaarallinen. Mä olen selittänyt, että kuivuuskaudet meinaavat sitä, että ei ole puhdasta juomavettä ja maanviljelijöiden sadot niukkenevat. Takaisin luokasta mua tuijottaa viisitoista silmäparia, ja mä voin vain kuvitella, mitä siellä silmien takana liikkuu: "Mitä toi horisee? Meillä ei sada puoleen vuoteen eikä kukaan nurise." Sitten mä selitän, että toisaalta jollain alueilla sataa enemmän ja on tulvia. "Meillä sataa puoli vuotta putkeen ja on julmetut tulvat eikä me valiteta." Myös lämpötila nousee ja on liian kuuma. "Ooks tosissas? Ulkona on nyt 37 astetta."

Me käytiin ryteikössä tarkkailemassa, miltä täällä näyttää nykyään. Sitten me käytettiin vähän mielikuvitusta ja ihmeteltiin, miltä täällä saattaisi näyttää 20 vuoden päästä. Siihen meni noin viisi minuuttia ja sitten me keskityttiin oleelliseen. Me ollaan rannalla! Tuossa on vettä! Ja siellä on kaloja!

Ei mennyt hetkeäkään, kun meillä oli koukut vedessä. Mä hätyyttelin muksuja vähän kauemmas vedestä, sillä siellä on niitä krokoja. Mä tiedän, että muksujen vanhemmat kyllä varmasti antavat heidän kahlata syvemmälle, mutta kun mua ei huvittaisi mennä vankilaan sen takia, että joku on syöty luokkaretkellä.

Kohta alkoi siima nykiä. Pojat saivat ravun. Noin minuutin kuluttua rapu oli jo tulella. Nämä ovat täällä kyllä mestareita tulenteossa. Tietysti kuivakausi ja rutikuivat puut auttavat. Rapu vähän rutisi ja vinkui tulella, mutta ai että se maistui hyvälle! Mä niin tykkään merenelävistä, ja tämän tuoreempaa sapuskaa ei saa mistään. 

Paluumatkalla joku tarkkasilmäinen huomasi hiekassa kilpikonnan jäljet. Bussi seis! Muksut juoksivat heti tikut kourassa hiekkapenkalle ja alkoivat tökkiä maata. He kokeilivat tikuilla, josko kilpikonnan pesässä olisi munia. Ei sieltä mitään löytynyt. Harmi, olisi kilpparin muniakin kiva ollut maistaa.

Hyvä päivä.