Kylän sisäoppilaitos päätti viedä muksut leirille, ja meidän koulu päätti, että se on hyvä idea ja pakkasi läjän muksuja sisäoppilaitoksen bussiin ja pyysi muutamaa opettajaa avuksi. Jotenkin mä päädyin sanomaan kyllä. Ideana neljän päivän leiri oli kovin hauska, mukava ja kiva ja tollee. Eipä tullut silloin mieleen, että siellä leirillä joutuu olemaan neljä päivää oppilaiden kanssa. Huoh.
Me lähdettiin reissuun torstaiaamulla. Me tarkoittaa muutamaa sisäoppilaitoksen työntekijää, neljää opettajaa, muutamaa paikallista valvojaa ja neljääkymmentä muksua. Onneksi Grantin ukko oli ajanut Grantin jouluna Victoriassa ostaman troopyn Wadeyeen edellisenä viikonloppuna. Grant ehdotti, että me otetaan oma auto mukaan. Saadaan vähän lomaa muksuista, kun ei tarvitse istua niiden kanssa bussissa.
Me ajettiin meidän karavaanin kärjessä. Me sovittiin, että me mennään edeltä Grantin kanssa, sillä meillä oli telttakamat autossa, ja pistetään leiri pystyyn ensimmäisessä kohteessa. Pirun hyvä idea, sillä muut ajoivat sitten bussin perässä. Me järkeiltiin, että ollaan liemessä, jos bussi menee rikki ja muut vain jatkavat matkaa. Niinpä bussi kulki kärjessä, jotta perästä tulevat voivat pysähtyä auttamaan tarvittaessa. Tosin tämä merkitsi myös sitä, että muut saivat ajaa kuusi tuntia hiekkateillä bussin pölyjä hengitellen. Näkyvyys nolla ja punaista hiekkapölyä joka paikassa. Toisaalta me Grantin kanssa relattiin kuumissa lähteissä.
Meidän ensimmäinen kohde oli Douglas Daly -kansallispuiston kuumat lähteet. Pari tuntia meidän saapumisen jälkeen muut pääsivät perille. Muksuille oli selvästi kerrottu, että vesi olisi kuumaa, mutta eivät ne tainneet uskoa. Jokainen kysyi bussista laskeutuessa, onko se vesi kuumaa, onhan se kuumaa, onko se kylmää vai lämmintä., eeeeeeeeeei kai sentään kuumaa.
Ensimmäinen oppilas, joka pääsi varpaitaan uittamaan lämpimässä vedessä, ei selvästikään ollut uskoa hermojärjestelmänsä tuntemuksia. Kasvoilla säikähtänyt ilme ja sitten äkkiä viesti kavereille. On se lämmintä. Sitten meillä olikin joki täynnä muksuja, jotka juoksivat joenpenkalta toiselle etsien lämpimiä, lämpimämpiä ja kuumia kohtia. Jos varpaat kaivoi joen hiekkaan muutaman sentin syvyydelle, alkoi hiekka oikein polttaa. Voi, sitä riemua!
Joen keskellä oli pieni saari, jonka toisella puolella vesi oli viileää ja toisella puolella rentoiutavan lämpimästä polttavan kuumaan. Me käytiin puljaamassa vuorotellen kummassakin. Muksut epäilivät, että joen alla on varmastikin tulivuori ja että tuskin täällä on turvallista yöpyä. Kyllä niille lopulta tuli uni palloon, mutta meni siinä aikaa.
Meidän kanssa samalla leirintäalueella oli tietenkin muitakin ihmisiä telttailemassa. Mä varoittelin etukäteen lähimpiä kämppereitä, että meitä on sitten paljon, me ollaan meluisia ja suurin osa meistä on teinejä. Ymmärsivät aika nopeasti siirtää telttansa ja karavaaninsa muualle, mutta eihän se meidän muksuja häirinnyt.
Meillä oli yhtäkkiä ystäviä joka paikassa. Muksut eivät olleet aiemmin nähneet asuntoautoja ja -vaunuja. Yhdessä vaunussa oli sisällä kaksikymmentä mukulaa. Varmistin omistajalta, että he olivat kyllä saaneet luvan käydä sisällä. Kaikki oli kyllä valtavan ihmeellistä. "Täällä on keittiö. Täällä on sänkykin. Toi on suihku!!!"
Kyllä muksuille lopulta maittoi uni. Tovi siinä meni, että me saatiin ne meidän naapureiden teltoista sun muista ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti