Perfecto

Olipa kerran kamera, joka hörppäsi vettä Indonesiassa. Mä olin reissussa, kamerassa vielä muutama päivä takuuta jäljellä, enkä mä saisi sitä ajoissa takaisin kauppaan, sillä päivä jolloin takuu umpeutuisi oli samainen päivä, jolloin mä lensin takaisin Aussilaan. No, mutta perfecto. Mähän kipaisen sen äkkiä takaisin kauppaan, mutta kun mun lentojen välissä ei ollutkaan aikaa kipaista missään. Perkule.

No, mun kaveri oli samalla lennolla mun kanssa Singaporesta Darwiniin, ja hän jäisi Darwiniin yöksi ja lentäisi Wadeyeen vasta seuraavana päivänä, sillä saman päivän lento oli täynnä. Kaveri sanoi vievänsä kameran takaisin kauppaan. No, mutta perfecto, sehän saapuisi sittenkin kauppaan vielä takuun ollessa voimassa. Mä sitten kotona ottaisin valokuvan kuitista sekä takuulapusta ja lähettäisin ne sähköpostina kauppaan. A vot. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Me laskeuduttiin Darwiniin, ja me koko konkkaronkka mentiin meidän pikku lentokentälle. Me lennettäisiin Grantin kanssa Wadeyeen, ja meidän kaveri jättäisi matkatavaransa sinne säilytykseen seuraavaan päivään asti. Pikku lentokentällä meille sitten selvisi, että kaverille olisikin sittenkin tilaa koneessa, sillä eräs opettaja oli ottanut loparit eikä enää lentäisi Wadeyeen, joten meidän kaveri mahtuisikin koneeseen ja mun kamera ei päätyisikään kauppaan.

Mä sitten tyydyin rooliini rikkinäisen kameran omistajana. Ei kai tässä sitten muuta. Harmitti vähän. Uusi kamera ilmaiseksi olisi ollut kiva. Sitten pikku kentän henkilökunta ilmoitti, että kaikki matkustajan eivät sittenkään voi nousta koneeseen, vaikka tyhjiä paikkoja olikin tarpeeksi, sillä kaikilla oli sen verran matkatavaraa, että koneessa oli melkoisesti liikapainoa. Meidän kaveri ilmoittautui vapaaehtoiseksi jäämään Darwiniin, joten hän voisi sittenkin viedä kameran takaisin liikkeeseen. No, mutta perfecto, hommahan sujui sittenkin. Mikäs enää voisi mennä vikaan?

Ai, mikä? No, se että minä en löytänyt mistään kuittia enkä takuulappua. Kaikki muut kuitit olivat kansiossa, ja kaikki muut takuulaput kuoressa siististi aikajärjestyksessä, mutta kameran lippuset ja lappuset olivat kadonneet teille tuntemattomille. No, mä sitten soitan kauppaan, selitän niille, että kaveri jo kävi tuomassa kameran, mutta mulla ei ole kuitteja tallessa. Kaupan setä sanoi, että ei tässä ole mitään ongelmaa, sillä hän voi kaivaa tiedot koneelta, kunhan mä sanon, mistä liikkeestä mä kameran ostin, milloin mä sen ostin ja millä mä sen maksoin. No, perfecto. Mun tilillä ei ollut ostotapahtumaa, joten käteisellä se maksettiin, liikkeen sijainnin muistin muutenkin ja päivä taisi olla Australia Dayn jäkeinen päivä, joten päivämääräkin muistui. Setä sanoi, että takuussa saattaa kestää tovi, sillä kamera lähetetään valmistajalle. "Kuutisen viikkoa", setä sanoi.

Mä odottelin kuutisen viikkoa, mutta liikkeestä ei kuulunut mitään. Mä juttelin kameran kauppaan vieneen kaverini kanssa, ja hän kertoi soittaneensa liikkeeseen edellisellä viikolla, ja ne sieltä sanoivat, että jostain syystä kameroita ei ollut lähetetty minnekään, että siellä ne vielä lojuivat takahuoneen hyllyllä. Hänelläkin nimittäin oli kameraongelmia, joten kaveri päätti jättää omansakin takuukorjaukseen. Kaupan setä antoi kaverille ilmaisen kameran hyvitykseksi kämmistä. Kaveri kehotti äkkiä munkin soittamaan liikkeeseen. Minähän sitten soitin. Siellä ei tiedetty musta yhtään mitään, kameraa ei ollut missään, papereita ei ollut täytetty. Was?

Sitten kävi ilmi, että mun kaveri vei kameran kilpailevan liikkeen takuuhuoltoon. Kamera oli kyllä oikeassa kauppakeskuksessa, mutta väärän puljun takahuoneessa. Siellä se on varmaan vieläkin, sillä hehän unohtivat lähettää kamerat takuuhuoltoon. Mä olin joka kerta kuitenkin puhunut oikean kaupan kanssa puhelimessa, eikä kukaan sieltä hokannut sanoa, että mitään kameraa siellä ei ole. Viddu. Toki mä olisin voinut soittaa väärään kauppaan ja pyytää heitä viemään kameran viereiseen kauppaan, mutta takuu oli nyt auttamatta ummessa. Otti päähän niin paljon, että en viitsinyt soittaa kenellekään eikä sumplia mitään.

Eniten mua otti päähän se, että kohta oli taas lomat eikä mulla olisi kameraa käytössä. Onneksi meidät, Grant ja mä, lähetettiin konferenssiin, joten mulla olisi mahdollisuus ostaa uusi kamera matkan varrelta jostain. Heti ensimmäisenä iltana Brisbanessa me käytiin kamerakaupoilla, mutta missään ei ollut halpoja veden alla käytettäviä kameroita. Sitten paikallisesta Anttilan kaltaisesta kaupasta löytyi mun vanhasta kamerasta uudempi malli ja vielä 50 dollarin alennuksessa. Se sattui olemaan vielä viimeinen kamera koko kaupassa, joten mä olin aika tyytyväinen kassalla. Perfecto.

Seuraavana aamuna mä ajattelin heittää pahvilaatikon, jossa kamera tuli, roskiin säästääkseni tilaa kassissa. Mä avasin laatikon, eikä siellä mitään kameraa ollutkaan. Oli kyllä laturit, kaapelit, akut, rannenauhat ja vehkeet, mutta kameraa ei ollut missään. Alkoi pikkasen tulla savua korvista. Miten voi yhden kameran järkkääminen olla NIIN vaikeaa! Ei voi olla totta. Me kipaistiin takaisin kauppaan, mä kerroin asiakaspalvelijalle tilanteen. He hakivat minulle näytteillä olleen kameran ja antoivat hieman alennusta näytekappaleesta. Hyvä. Ei missään nimessä perfecto, mutta vähintäänkin hyvä. 

Mä pyysin asiakaspalvelijalta hyvitystä heidän töppayksestään. Mä yritin selittää hänelle, että alennus, jonka sain kamerasta oli siitä hyvästä, että kyseessä oli näytekappale, mutta he eivät ole korvanneet mulle heidän töppäystään. Töppäystä, jonka takia mä oon saanut juosta edes taas liikkeen ja hotellin väliä. Sälli sanoi mulle, että alkuperäinen 50 dollarin alennus oli niin hyvä, että ei mun kannata valittaa. ETTÄ EI MUN KANNATA VALITTAA? A) Mä ostin kameran juuri siitä syystä, että kamera oli alennuksessa. B) Alennushinta oli käyttämättömästä, avaamattomasta kamerasta - ei näytekappaleesta - joten totta helvetissä mä olen oikeutettu vielä toiseen alennukseen. C) Te ette ole vieläkään korvanneet mulle mun vaivasta mitään. D) Sun asenne on täysin sopimaton asiakaspalveluun, ja sä olet paska ihminen. Tästä tulikin mieleeni, että pitääpä lähettää asiakaspalautetta.

No, ainakin mulla oli nyt kamera. Mä en hokannut ottaa vanhassa kamerassa ollutta muistikorttia mukaan, ja koululta lainaamassani kamerassa oli eri mallinen muistikortti, joten kameran lähempi testailu jäi sitten himaan. Wadeyeen saavuttua mä latasin kameran, laitoin muistikortin sisään ja aloin leikkiä uusilla toiminnoilla. Paitsi, että en alkanutkaan, sillä kameran uusi akku ei toiminut. Akku ei toiminut. Ei toiminut. Voitte kuvitella mun mielenterveyden tilanteen. Hieman kärmistytti.

Mä olin seuraavalla viikolla mulla oli menoa Darwinissa, joten mä ajattelin, että eihän tässä mitään hätää, mä käyn paikallisen Anttilan sikäläisessä liikkeessä juttelemassa asiakaspalvelijan kanssa. Mä esitin asiani naiselle. Hän sanoi, että heillä ei ole enää kameroita myynnissä ja että hän ei voi asiaa auttaa. Hän sanoi, että mun ainoa vaihtoehto on kääntyä valmistajan puoleen. Mä laskin kymmeneen, nielaisin muutaman kerran ja oikein nätisti hymyillen kerroin asiakaspalvelijalle, että Australian kuluttajasuojalain mukaan on liikkeen vastuulla hoitaa asiakkaan takuuasiat - ei asiakkaan itse - ja että he ovat vastuussa myymiensä tuotteiden laadusta. Nyt mä olen sitten sellainen ihminen, joka lainaa kuluttajansuojalakia. 

No, mun akku jäi liikkeeseen. He lähettävät sen valmistajalle. Siinä saattaa mennä kuutisen viikkoa. (Missäs mä olen aikaisemmin kuullut tuon "kuutisen viikkoa"?) Mulla on tällä hetkellä akuton kamera. Liikkeen mimmi ei lisäksi meinannut antaa mulle kameran kuittia ja takuulappua takaisin ollenkaan. Siitäkin piti vääntää kättä. Mä selitin, että mä haluan välttämättä takuupaperit ja kuitin takaisin, sillä mähän en edes vielä tiedä, toimiiko kamera lainkaan. Jos se ei toimi, mulla ei ole mitään näyttöä siitä, mistä ja milloin olen sen hankkinut ja millä hinnalla. 

Okei, asialle ainakin tehdään jotain, ellei akku ole sitten firman takahuoneessa jossain. Tulipa mieleeni, että mä en saanut liikkeeltä minkäänlaista kuittia heille jättämästäni akusta. Jos akkua ei ala kuulua, ei mulla ole mitään näyttöä siitä, että olen heille mitään koskaan jättänytkään. Mä nappasin sentään rikkinäisestä koulun kamerasta akun. Ainakin kamera toimii. Perfecto. Mutta jotenkin mulla on sellainen olo, että tämä tarina ei nyt vielä päättynyt tähän.