Loma veteli viimeisiään, ja meidän oli aika lentää takaisin Australiaan. Me odoteltiin meidän koneen laskeutumista Denpasarin kentälle, josta meidän paluulento oli Darwiniin. Me lennetään usein paikallisella halpalentoyhtiöllä, joka heittää edelliset asiakkaat kentälle ja lastaa uudet samantein koneeseen, joten me pidettiin laskeutuvien koneiden näyttöä silmällä kerta meidän lentoa ei näkynyt lähtevien lentojen näytöllä.
Laskeutuvaa lentoa ei kuulunut lainkaan. Me istuttiin isojen ikkunoiden äärellä, ja Grant huomasi, ettei kentälle ole laskeutunut lainkaan koneita vähään aikaan. Kiitoratojen toisella puolella oli kyllä vilinää. Siellä oli lentokone kaukana muista koneista, monia piipaa-autoja ja melkoinen määrä univormupukuisia heppuja.
Mä vilkaisin uutisia nopeasti kännykällä, ja australialaisissa lehdissä tiedettiin kertoa, että kone Brisbanesta Denpasariin oli kaapattu. Ja siinä se nyt oli. Sadan metrin päässä. Me äkkiä pääteltiin, että kyseessä olisi todennäköisesti humaltunut australialaismies. Olihan kyseessä lento Balille, joka on vähän kuin meidän Mallorca. Eivät terroristit kaappaa konetta Helsingistä Mallorcalle.
Viisi minuuttia myöhemmin kävi ilmi, että koneen oli "kaapannut" humaltunut australialaismies, joka oli "etsinyt vessaa". Joo-joo-jep-varmasti. Seuraavana päivänä hän sanoi etsineensä lääkkeitään. Miksi hitossa ne olisi ohjaamossa? No, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Meidän lento pääsi laskeutumaan, me päästiin koneeseen ja lennettiin Darwiniin. Jotenkin mulla on sellainen kutina, että tämä humaltunut australialaismies ei ehkä enää lennä ikinä.
Bali on täynnä kännisiä ausseja. Jonkun tilaston mukaan Balilla kuolee aussi joka yhdeksäs päivä. Monet juovat paikallisista ravintoloista paikallista alkoholia, joka onkin sitten metanolia. Jos tuuri käy, niin menee vain näkö. Huonolla säkällä lähtee henki. Me ollaan otettu tavaksi ostaa Darwinin lentokentältä tax free -alkoholia, jota voipi maistella hyvin mielin. Omat pullot mukaan. Eikä ole baarien pitäjiä juuri kiinnostanut, kun lantringit ostaa kuitenkin heiltä. Yleensä pullosta maistelevat sitten omistajatkin. Grant juo kaljaa, joka nyt on melko turvallista missä tahansa.
Me päästiin kaikki ehjin nahoin kotiin, mutta lähellä oli, ettei päästy. Joku oli tipauttanut jotakin yhden meidän seurueen naisen lasiin. Me oltiin Grantin kanssa jo menty pehkuihin, mutta kuultiin seuraavana päivänä, että neito oli mennyt muutaman drinkin jälkeen täysin jalattomaksi ja pupillit olivat laajentuneet. Onneksi oltiin porukassa, jossa toisista pidetään huolta. Muut olivat vieneet mimmin nukkumaan. Seuraavana päivänä hänellä ei ollut koko illasta mitään muistikuvia.
Pitäkää, ihmiset, huolta toisistanne.
Kävi niinkin, että joku ei lentänyt takaisin kotiin. Kyseessä tosin ei ollut kukaan meidän seurueesta eikä meidän tuntema heppu. Rannalle kerääntyi meistä vähän matkan päähän ihmisiä rinkiin. Voi, ei! Jotain siellä tapahtuu. Yksi meistä sattui juuri tepastelemaan ohi ja tiesi kertoa meille, että nuori mies ongittiin merestä, nostettiin veneeseen ja hänelle annettiin parhaillaan ensiapua. Miehen naama oli kuulemma erikoisen värinen ja parta aivan täynnä suusta tullutta valkoista vaahtoa. Häneen yritettiin vielä pumpata eloa viidentoista minuutin päästä. Lopulta vene lähti paahtamaan tuhatta ja sataa isommalle saarelle. Mä en kyllä jaksa uskoa, että mies on enää hengissä.
Pitäkää, ihmiset, huolta myös itsestänne.
Älkää tehkö ulkomailla mitään, mitä ette tekisi kotimaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti