Täällä on ollut vähän märkää. Viime vuoden monsuunikausi oli aika luihu, mutta tänä vuonna on satanut sitten kahta kauheammin, pidempään ja enemmän. Meillä oli kummallakin monttu aika auki, kun lennettiin takaisin lomilta. Lentokoneen ikkunoista näkyi vain kilometrikaupalla vettä, vettä, vettä. Joet olivat tulvineet aivan älyttömiin mittasuhteisiin. Kyllähän täällä puhutaan tulvatasangoista, mutta eivät ne viime vuonna olleet tämän näköisiä lainkaan. Oho.
Täällä on satanut 42 päivänä putkeen. Ei tietenkään koko päivää, mutta viimeisinä 42 päivänä vettä on ropissut taivaalta. Joskus vähän, usein hyvin paljon. Noina 42 päivänä on tullut vettä yhteensä 1069,9 milliä. Suomen sateisimmilla alueilla sataa vuosittain 650 milliä. Sateisimmilla. Ja vuosittain. Meillä tuli noina päivinä lähes yhtä paljon vettä kuin Suomessa keskimäärin kahden vuoden aikana. Meidän märimpänä päivänä vettä tuli yhteensä 123 milliä. Turussa suurin sademäärä yhden päivän aikana oli viime vuonna 14,7 milliä.
Me ollaan siis tulvavesien saartamana. Nyt ei kylästä lähdetä autolla minnekään. Me kyllä yritettiin. Me ajettiin poikien kanssa läheiselle mäelle, jota me juostaan ylös alas nyt, kun pitkille lenkeille ei oikein pääse. Mäelle me päästiin ihan hyvin, mutta sieltä poistuminen oli hieman hankalaa. Me yritettiin peruuttaa parkista tielle samaa reittiä kuin tultiinkin, mutta renkaat lipsuivat alkuperäisistä jäljistä muutaman sentin ja SLURPS! Mudassa oltiin.
Grant yritti peruuttaa vauhdilla. Ei onnistunut. Sitten vauhdilla eteenpäin. Ei onnistunut. Ei edes nelivedolla. Oli pakko soittaa kylästä vetoapua. Mä en jaksanut odottaa kuumassa autossa vetoapua, joten mä loikkasin auton ovesta ulos. Ups. Ja humps! Mä olin pohkeita myöten mudassa. Maa näytti ihan normaalilta hiekkatieltä, mutta jalkojen alla se tuntui ihan juoksuhiekalta. Onneksi olin sentään ehtinyt ottaa lenkkarit jalasta. Ne olisivat muuten jääneet sinne.
Vetoavunkin oli vaikea saada autoa irti. Vetoauton renkaat ulvoivat ja pyörivät tyhjää, mutta nousihan meidän auto mudasta. Mä pelkäsin, että köysi napsahtaa poikki. Täällä pitää olla kyllä kunnon pelit ja vehkeet.
Parkkipaikalla on vieläkin komeat upotusjäljet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti