Meidän nyrkkeilyklubi pyörii edelleen. Me käydään keskiviikkoisin mätkimässä toisiamme. Kunto kohenee, ja saa samalla nollattua alkuviikon aggressiot. Niitä kun on. Yleensä.
Meidän nyrkkeilyklubiin on liittynyt pari paikallista rouvaa. Menihän siinä melkein puolitoista vuotta, ennen kuin he uskalsivat tulla paikan päälle. Mikäs tässä - the more, the merrier. Yksi mun vanha oppilas käy heidän kanssaan nyrkkeilemässä. Koulussa hän aina valittelee, että sattuu kädet ja ei hän jaksa tulla, mutta aina keskiviikkona hän on paikan päällä uskomaton virne korvasta korvaan.
Paikallisilla naisilla on kova kynnys liittyä seuraan. Kaikki muut ovat valkonahkoja - heidän mittapuullaan. Lisäksi ei oikein ole soveliasta juoksennella julkisesti shortseissa, tai oikeastaan missä tahansa vetimissä kirmaaminen on vähän epäilyttävää. Ei kuin komia hatunnosto näille naisille!
Me ollaan lisäksi alettua hakkamaan toisiamme myös muutaman ekstra kerran viikossa. Mä vedän yleensä perjantaisin nyrkkeilytunnin koulun koripallokentällä. Meitä on usein siellä kyttäämässä muutama ihminen. Onhan se outoa. Pienet muksut uhkasivat soittaa poliisille, kun me tuolla lailla tapellaan. Me ollaan perjantaisession lisäksi käyty joka toinen viikonloppu nyrkkeilemässä ryteikössä jossain. On kiva olla raikkaassa ilmassa. Varsinkin, kun pääsee pulikoimaan lopuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti