Meillä on koulussa mennyt yllättävän hyvin. Kukaan ei ole riidellyt kenenkään kanssa pitkään aikaan, eikä kukaan oikeastaan ole ollut hirvittävän ärsyttäväkään. (Mikään ei yhdistä ihmisiä niin kuin yhteinen vihollinen. Muistatko nämä alla olevat tyypit?)
Joka työpaikalla on jotain kitkaa, mutta meillä se tuntuu huipentuvan aina jakson loppua kohden. Loma työkavereista tulee tarpeeseen, kun on nähty toistemme naamoja 10 viikkoa putkeen. Me nähdään toisiamme töissä, me ollaan toistemme naapureita, samoilta tyypeiltä ei voi välttyä salilla, ei kaupassa, ei lenkillä, me juhlitaan viikonloppuisin toistemme seurassa ja kun me saadaan tarpeeksemme toisistamme, me lähdetään yhdessä Darwiniin, jossa me törmätään muihin ihmisiin, jotka ovat saaneet tarpeekseen toisistaan Wadeyessä. Tämän jakson aikana kukaan ei yllättäen hermostunut kehenkään.
Tälle ruusuiselle aikakaudelle on tultava loppu. Rehtori ja liikanmaikat järjestivät meille leikkisän verkkopallomatsin. Leeeeeeikkisän? Pah! Ihan kuin työkavereiden kanssa pelaaminen ei olisi tarpeeksi riskialtista, nämä olivat vielä päättäneet, että joukkueet järjestetään kansallisuuden mukaan. Aussit vastaan kiivit, siis uusiseelantilaiset. Ausseilla ja kiiveillä on vähän samanlaisen suhde kuin suomalaisilla ja ruotsalaisilla. Kelaa nyt, että työpaikan kesken lähdetään pelaamaan jääkiekkoa Kupittaalle FIN vs SWE. Huono idea!
 |
| Tästä on leikki kaukana. |
No, onneksi seuraavana päivänä alkoi se loma. Jonka mä vietin työkavereiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti