Miesten bisneksiä

*Syvä huokaus. Mistäs sitä taas aloittaisi tämän kulttuurisokin purkamisen?

Wadeyen miehillä on miesten bisneksiä. Jonkinmoisia seremonioita, joista mä en tiedä enkä saakaan tietään juuri mitään. Ensinnäkin mä olen valkonahka, jotenka asiat eivät kuulu mulle. Toiseksi mä olen nainen, jotenka asiat eivät kuulu mulle. Kaiketi nuoremman sukupolven miehille kerrotaan tarinoita, joita hekään eivät ole ennen saaneet tietää. Kyseessä on ilmeisesti jonkinmoinen kypsyysriitti. Pojista miehiä -meininki.

Tarinat opetetaan ryteikössä, mikä aiheuttaa meille monenmoisia ongelmia. Ensinnäkin tietyt ryteiköt ovat nyt kiinni. Sattumalta nämä ryteiköt ovat matkalla Darwiniin, joten tie on suljettu. Meiltä naisilta. Me emme saa tietä käyttää parin viikon ajan, sillä me emme saa näillä mailla olla. Me emme saa myöskään nähdä näitä maita, joten me emme saa myöskään lentää Darwiniin, sillä voisimme koneen ikkunasta nähdä näitä meiltä kiellettyjä mantuja. Muuten kiva, mutta koulun piti lennättää mut just samana viikonloppuna Darwiniin työpaikkakoulutukseen. Murr. Edellisillä kerroilla kuulemma riitti, että naiset olivat koneessa kumartuneina siten, etteivät näe ikkunoista ulos, mutta eipä tällä kerralla.

Lisäksi meidän pitää seuraavan kahden viikon ajan kulkea vain pitkissä hameissa. Pitkät housut eivät käy, shortsit eivät käy, farkut eivät käy, legginsit hameen alla eivät käy, verskat eivät käy. Täytyy olla hame, ja hameen täytyy olla nilkkoihin asti. Ei kai siinä sen kummempaa. Onhan mulla pitkiä hameita vaikka kuinka. Mutta kun kaikilla ei ole. Saa nähdä, millaisissa pyyheliinaviritelmissä muikkelit meinaavat töihin tulla. Töiden lisäksi me mimmit saamme olla vain kahdessa paikassa, joko kotona tai osallisena paikallisten naisten kemuissa. Eli ei kävelyllä, ei salilla, ei kaupassa, ei postissa, ei pihalla, ei nyrkkeilyharkoissa, ei lenkillä, ei leikkaamassa ruohoa. Jep. 

Joko alkoi ahdistaa?

Eikä tässä vielä kaikki. Kauppa ja posti sulkevat ovensa aikaisin, sillä olisi epäkunnioittavaa pitää pytinkiä auki näin tärkeänä aikana. Mutta eihän sen niin väliä, sillä en sinne saa mennä kuitenkaan. Lisäksi tavarankuljetus Darwinista saattaa katketa, jos tiet suljetaan myös valkonahkamiehiltä. Oletan meidän rekkakuskin siis olevan mies. Mitähän mä aion syödä? Siippa toki saa kaupassa käydä, mutta epäilen, että siellä myydään varmaan enimmäkseen ei-oota, sillä kaikki naisethan joutuvat varaamaan kotiin kahdeksi viikoksi sapuskat. Mitenkähän koululla töissä olevat sinkkunaiset aikovat järjestää ruokansa? Eniten mua jänskättä se, saavatko miehet asiansa hoidettua kahdessa viikossa, sillä jos seremoniat venyvät, merkitsee se sitä, että mä saatan olla täällä jumissa lomankin. Ja mulla kun oli taas lennot mökille. Sinne Balille.

No, mitäs sitten tapahtuu, jos rikon sääntöjä? Todennäköisesti aboriginaali maanomistajat potkivat mut pellolle. Huono näitä muksuja olisi opettaa Darwinista käsinkään. Eli se olisi sitten sen pituinen se.

Photos are mickylalaa's

UPDATE: Miesten bisnekset ovat ohi. Vähän mua riipi tuo ulkonaliikkumiskielto, mutta oli jotenkin mukava ottaa ihan rennostikin. Toisaalta ne seremoniat, joihin me naiset saatiin osallistua, olivat ihan pirun kivoja. Meillä oli puolentoista viikon ajan kylässä käynnissä mieletön food-fight. Miehet viskoivat naisia ja naiset miehiä mudalla, partavaahdolla, kananmunilla, maalilla, jauhoilla ja ruualla. Mieletön meininki! Törkeän hauskaa. Piti vain muistaa kulkea vanhoissa vaatteissa.