Omasta konfirmaatiostani on päällimmäiseksi jäänyt mieleen lähinnä Dr Martens -maiharit, jotka on vieläkin käyttökelvollisessa kunnossa. Ne oli mun juhlakengät. Se oli sitä 90-lukua, ja juma mä olin staili! Varmaan mä olin myös läästinyt maalia naamaan vähän kuin nämä tytöt.
Meidän muksut ovat valmistautuneet konfirmaatioonsa kuukausitolkulla. Meillä on opiskeltu koko jakson kaikenmoisia pyhimyksiä sun muita - mutta ei esimerkiksi matikkaa. No, enhän mäkään siitä matikasta tykkää. Itse konformaatiopäivänä me autettiin järjestelyissä. Varmistettiin, että muksuilla on vaatteet, korut ja maalit. Kirkkoon me ei menty, vaikka meitä sinne kovin kehotettiinkin. Nyt on sunnuntai. Hei, haloo. En, vaikka miten olisi piispa kylässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti