Kovat piipussa

Wadeyessä on ollut viime aikoina aika vilkasta. Tuli aikaisemmin jo mainittua, että täällä on tapeltu jonkin verran ja että yhdessä tappelussa kävi sitten melko huonosti. Erään jengin pomo hakattiin hengiltä. Häntä oli lyöty jollakin esineellä päähän, ja se oli sitten menoa. Pomo lennätettiin Darwiniin sairaalaan, jossa hän oli letkuissa kiinni noin viikon. Lopulta lääkärit totesivat, että aivotoimintaa ei enää ole kuten ei mahdollisuuksia parantumiseenkaan. Mies otettiin letkuista irti, ja hän kuoli.

Me osattiin Wadeyessä odottaa uutista. Paraneminen oli aina ollut hyvin, hyvin epätodennäköistä. Kuolinpäivä oli hiljainen. Koulussa ei ollut juurikaan oppilaita. Heitä varmaankin pelotti lähteä kouluun. Uutisen julkaisun jälkeen rehtori soitti meille yläkouluun, ja käski meitä lukitsemaan ovet ja ikkunat. Vähätkin oppilaat olivat jo lähteneet kotiin. Pian meitäkin kehotettiin lähtemään kotiin, sillä luvassa olisi mellakoita. Kuolleen perhe kuulemma kostaisi. Kauempana asuvat ajettiin jeepein koteihinsa. Me käveltiin Grantin kanssa kotiin, sillä meillä on koulumatkaa noin 400 metriä. Matkalla meitä vastaan tuli sydäntä riipivästi ulisevia naisia.

Kaduilla oli vielä hiljaista - ihmisiä ei näkynyt missään -, joten me päätettiin vielä lähteä salille. Olin ehtinyt juoksumatolla ähistä ehkä noin 20 minuuttia, kun sisään marssi setä, joka käski meitä painumaan kotiin taas. Sali suljettiin väkivaltaisten yhteenottojen pelossa. Mellakkapoliisi oli jo kuulemma matkalla Darwinista kylään. Kotimatkalla me huomattiin, että myös kylän kauppa oli sulkenut aikaisemmin. Kaduilla oli pelottavan hiljaista. Edes koiria ei näkynyt missään. Mä ajattelin vielä poiketa turvakodilla kertomassa kuulumisia, sillä mellakat varmasti vaikuttaisivat heidän toimintaansa. Turvakodin täti kertoi, että osa naisista todennäköisesti jouduttaisiin evakuoimaan turvallisempiin olosuhteisiin.

Sitten tuli pimeä. Eikä mitään tapahtunut.

Kylään laskeutui seuraavana päivänä useampi poliisilentokone. Kaikki olivat varpaisillaan.

Eikä mitään tapahtunut.

Turvatalo alkoi täyttyä pelokkaista naisista ja lapsista. Kylän vanhimmat järjestivät kokouksen, jossa sovittiin klaanien kesken, että tappelut saavat nyt jäädä. Kukaan ei uskonut hetkeäkään, etteikö tappeluita tulisi, mutta iltaisin oli melko hiljaista muutamaa nujakkaa lukuun ottamatta. Mellakkapoliisit lähtivät takaisin. Iltaisin kyti, mutta ei oikein tuntunut pamahtavan.

Sitten alkoi rytistä. Kuolleen jengipomon perhe nosti älläkän. Auringon laskettua alkoi jossakin päin kylää tappelut. Jos huuto ei ollut kuuloetäisyydellä, niin koirien haukunnasta ja ulvonnasta pystyi kyllä päättelemään, että jossakin nujakoidaan. Joka yö tappelut seurasivat toisiaan. Tappajan perhe ja sukulaiset katsoivat parhaaksi kadota kylästä, ennen kuin käy todella pahasti. He asuivat kaikki saman kadun varrella, ja heidän talot jäivät nököttämään tyhjyyttään kadun varteen pimeinä ja synkkinä. Koirat saivat jäädä jälkeen. Ei mennyt kauaakaan, kun mellakoitsijat murtautuivat taloihin ja tuhosivat tai varastivat kaiken, mikä irti lähti. Autot poltettiin poroksi.

Meillä alkoi viikon loma koulusta, joten me pakattiin kassit ja lähdettiin telttailemaan. Viikon aikana oli varmaan rymissyt jonkin verran, sillä meitä odotti koulun alkaessa melko suivaantunut rehtori. Ilmeisesti kylässä ollaan yleisesti sitä mieltä, että koulu on tappajan klaanin puolella, sillä koulu toimittaa ryteikköön klaanin lapsille ruokaa ja koulutarvikkeita. Rehtori teki kokouksessa paikallisille koulun työntekijöille hyvin selväksi, että ruokaa ja tarvikkeita toimitettaisiin myös heidän perheilleen, jos he olisivat samassa tilanteessa. Lisäksi rehtori teki selväksi, että, mikäli koulun työntekijät osallistuvat tappeluihin, katsotaan se päteväksi syyksi irtisanomiselle. Saa nähdä, kuinka käy.

Myös kylän vanhimmat järjestivät kokouksen. He päättivät, että tappelut saivat nyt riittää. Se porukka, joka aloittaa tappelun, saa karkotuspäätöksen ja joutuu lähtemään kylästä ryteikköön. Illat olivatkin hiljaisia muutaman päivän. Turvakodin pomo kehotti naisia palaamaan koteihinsa, sillä tappeluita ei ollut ollut moneen yöhön. Illalla osa naisista palasi. Luvassa olisi kuulemma lisää tappeluita. Heidän miehensä, veljensä ja setänsä suunnittelivat iskuja puhelimitse. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Wadeyessä. Miehet pakkaantuvat iltaisin jeeppeihin ja ajavat pari tuntia naapurikylään, jossa tarjoillaan alkoholia kaksi tuntia illassa. Tässä kylässä olivat machetet heiluneet.

Seuraavana yönä oli meilläkin actionia. Mä olin yövuorossa turvatalossa. Illalla yhdentoista aikaan alkoi huutelu, ja kahdeltatoista alkoi tappelu turvatalon kolmella sivulla. Me katseltiin paikallisten naisten kanssa aidan turvista menoa. Pullot lentelivät, puukot heiluivat, kirveet kiiltelivät. Mä kysyin, miksi tänään tapeltiin. Eräs nainen osoitti ulkona hulluna riehuvaa miestä, jolla oli hyvin voimakas lamppu toisessa kädessä ja vasara toisessa. "Tuo mies. Hän on minun veljeni. Hän poltti liian monta autoa eilen Peppimenartissa."  Tiedä sitten, mikä olisi ollut sopiva määrä poltettuja autoja. 

Mä yritin nukkua, mutta on vähän hankala saada unen päästä kiinni, kun ulkona parin kymmenen metrin päässä huutaa, riehuu, ulisee, raivoaa ja riehuu kuutisenkymmentä ukkoa. Mä heräilin yön aikana useamman kerran ja vilkuilin ikkunoista ulos. Sama meno jatkui kahdelta, ja kolmelta, ja neljäljtä ja viideltä. Aamuvuorolainen tiesi kertoa, että hänen ikkunansa alla huudeltiin vielä aamuseitsemältäkin. Kyllä on miehillä kestävyyttä. Aamulla selvisi myös, että autoja polttaneen miehen sisaren talo oli yön aikana tuhottu. Onko näissä tappeluissa edes voittajia?

Vielä ei tiedetä, joutuuko joku perhe pakkaamaan talonsa ja häipymään kylästä tappeluiden aloittamisen vuoksi. Joka yö on jossakin metelöity. Vaikea sanoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ryteikköön paenneen klaanin lapsien ei uskota palaavan kouluun enää tänä vuonna jos ensi vuonnakaan. Kuolleen miehen ruumis on edelleen Darwinissa odottamassa hautajaisia, jotka on marraskuun puolessa välissä. Ruumista ei uskalleta tuoda kylän ruumishuoneelle vandalismin pelossa, sillä ennen kostajat ovat katkaisseet sähköt ruumishuoneelta, mikä meinaa 40 asteen helteissä todella rumaa jälkeä. Mä ihmettelen, miten koko ukkoa voidaan edes haudata kylään. Terrorisoidaanko hautajaisia? Voiko niihin edes osallistua kukaan? Miltä hauta tulee näyttämään, jos ruumishuonekin vandalisoitaisiin? Huh huh…

Tässä, mitä muut sanovat:
Hundreds riot at remote Aboriginal community Wadeye
NT outback community Wadeye fearful after clash