Australia's Most Wanted III

9. EMU

on iso lintu, toiseksi isoin maailmassa, noin kaksi metriä. Ne ovat uteliaita lintuja, jotka saattavat seurata ihmisiä ihan huvikseen. Eikä se piilota päätään hiekkaan säikähtäessään. Se juoksee pois. Oikein pirun kovaa - jopa viittä kymppiä tunnissa, yksi harppaus voi olla melkein kolme metriä pitkä. Sillä ei ole pussia, jossa se pitäisi pentujaan. Niillä on aina jotenkin mutruinen ilme. En ole maistanut. Liha on kuulemma lähes rasvatonta (1,5 %), ja se luokitellaan punaiseksi lihaksi. Mielelläni kyllä kokeilisin. Mä en tiedä, millä ilveellä emusta puristetaan öljyä, mutta se on aika ihmeellistä tavaraa. Siinä on rutkasti antioksidantteja, ja siinä sanotaan olevan myös anti-inflammatorisia vaikutuksia. Siis on hyvää tulehduksiin. On kuulemma vielä hyvää tavaraa reumaan, niveltulehduksiin ja haavoihin. Emuöljy parantaa haavoja. Who knew? Kavereista saadaan myös kivoja lompuukeja ja vöitä.

Mitäs outoa mä nyt sitten näistä kavereista keksisin teille kertoa? Ne voivat elää viikkotolkulla ilman ruokaa. Ne nielevät kaikenmoista sälää kuten kiviä ja metallin kappaleita, jotta saisivat rikottua ruokaa mahassaan. Ne juovat todella harvoin mutta paljon kerrallaan. Ne eivät nuku kunnolla vaan torkkuvat aina hetken kerrallaan. Lisäksi nekin ovat hyviä uimareita. Kätevää tolleen niin kuin aavikkotipulle. Niiden laulu on vähintäänkin omituista. Kuulostaa lähinnä siltä, kuin joku löisi tyhjiä bensatynnyreitä lekalla. Viilentyäkseen ne läähättävät kuin koirat. Parasta emuissa? Naaraat hoitavat viettelyn sekä tappelevat uroksista, ja urokset hoitavat hautomisen. You go girls!  Naaraat hoitavat kyllä munimisen. Munat ovat tummanvihreitä ja painavat vähän alle kilon. Uros sitten istuu niiden päällä kahdeksan viikkoa eikä syö tai juo mitään. Sillä aikaa naaras käy kiksimässä uuden uroksen kanssa ja munii uudet munat.

10. PINGVIINI

Australian pingviinit ovat pikkuruisia, ja, kuten kaikki tietävät, kaikki pieni on söpöä. Näissä kavereissa ei ole mitään erikosita tai outoa. Ei pussia, ei sähkömagneettikenttää, ei kolmion muotoista kakkaa. Ihan peruspinguja - paitsi pieniä, noin 30 cm. Ja ne haisevat aika kaamealle. Ne viettävät koko päivän auringon noususta sen laskuun merellä metsästäen kaloja. Täytyy olla pikku veikoilla aikamoinen kunto.

11. PAPUKAIJAT

Näitähän sitten löytyy. Pohjoisessa on tietysti vielä omat kaijansa, joita mä en ole nyt muutamaan vuoteen nähnyt, joten en osaa niistä juuri mitään sanoa. Täällä näkyy paljon erilaisia roselloja ja kaijoja nimeltä galah*. Ne ovat kauniin näköisiä mutta ei todellakaan kuuloisia. Mä haluisin pitää takapihalla vesikulhoa, joka houkuttelisi näitä värikkäitä siivekkäitä näköetäisyydelle, mutta niistä lähtee niin hirveä meteli, että mun ehdotukselle laitettiin ehdoton stoppi. Ymmärrän kyllä. Niitä saattaa pesiytyä naapuripuihin muutama sata, eikä ajatus super aikaisesta herätyksestä kauheaan kieuntaan kieltämättä kuulosta kivalle.

*Vieläkään kukaan ei ole uskaltanut ehdottaa mulle, miten galah-sanasta väännetään monikon partitiivi. Äännettäessä sana loppuu vokaaliin, joten onko se galah'ia, galah'ita, galah'ja…aaargh! Vai galoja? Kielioppihajoaminen.

12. MUUT LINNUT

Olen laiska, onhan tässä jo tullut tarinoitua, joten mä niputan loput siipiveikot yhteen. Australialaisten suosikkilintu lienee kookaburra, jossa ei ole kauheasti mitään katsomista, mutta lintu on kieltämättä kovin symppis. Kookaburran laulu on hyvin tarttuvaa, sillä se kuulostaa ihan naurulta. Ku-ku-ku-ku-ku-KU-KU-KA-KA-KA-KAA-KAAA! Mielipuolisen naurulta. Nimikin johtaa linnun hysteerisestä ja maanisesta käkätyksestä. Linnun nauru on jopa päätynyt World of Warcraft -peliin. Itse lintu on hieman pöllämystyneen nörtin näköinen.

Wedge-tailed eagle on pelottava ilmestys. Me nähtiin useampikin syömässä itsensä kokoista kengurun raatoa tien syrjässä. Ne ovat isoja ja ilkeitä. Ajettiin autolla ohi, eikä lintu edes lähtenyt lentoon. Se oli selvästi valmis haastamaan meidän Nissanin. Enkä ole yhtään varma siitä, että me oltaisi voitettu sitä kisaa. Mä hävisin pelkän tuijotuskisankin. Se on yksi maailman suurimmista petolinnuista. Wedgien siipien väli voi olla reippaasti yli kaksi metriä, ja lintu itse voi olla yli metrin pituinen. Sen koukkunokka näytti olevan vähintään viisi metriä pitkä ja aina veren peitossa. Ne tappavat jopa kaksimetrisiä punakenguruita ja emuja. Enough said.

Lisäksi me nähtiin reissussa ihan muutama lokki ja kaikennäköisiä muita siivekkäitä. En muista, olenko Suomessa nähnyt linnun läähättävän. 

Australia's Most Wanted II

3. VOMPATTI

Me jotenkin yleensä unohdetaan koko vompattien olemassaolo. Vompatit ovat mun mielestä kuitenkin ehkä tämän mantereen söpöimpiä elukoita, ja ne ovatkin sukua ehkä Australian lutuisimmalle eläimelle - koalalle. Vompateilla on samanlainen ylös-alaisin-pussi kuin koalillakin. Tuhansia tuhansia vuosia sitten koalien esi-isä päätti kiivetä puuhun ja vompattien esi-isä päätti jäädä maanpinnalle ja kaivaa itselleen kolon. Sitten esi-isä huomasi, että "piru vie, pentuja pitää suojata jotenkin saalistajilta", ja kehitti itselleen teräspyllyn. 

Jep, luit oikein. Vompateilla on ihan törkeän kova peppu, jolla he tukkivat tien pesäkoloonsa. Siinä sitten saavat dingot raapia vompatin pyllyä mutta yli eikä ympäri ei ole menemistä - ja vielä vähemmän läpi. Lisäksi niiden tiedetään pystyvän murskaamaan hyökkääjän kallon pyllyllään tunnelin seinää vasten. Ha haha! Kaveri on niin kuin hoku Bond-roisto. Kaikki outo vompatteihin liittyvä liittyy tavalla tai toisella niiden pyllyyn. Ensiksi se on kova, ja toiseksi sieltä tuleva tavara on kuution muotoista. Kuution! Vompatin ruoansulatusjärjestelmä on hyvin hidas. Ruoalla kestää viikosta pariin kulkea putkiston läpi. Toisin sanoen jos vompatti vetää tulista meksikolaista ruokaa, peppu alkaisi kirvellä aikaisintaan viikon päästä.

"Imma hard arse, motha-!"

4. DINGO

Dingo on australialainen villikoira ja mantereen suurin petoeläin. Sitä pidetään ihmisen ensimmäisenä kesyttämänä koirana. Aika cool. Me nähtiin muutama aavikolla, ja kyllä niiden silmissä on jotain sellaista, jota ei näy lemmikkikoiran silmissä. Ne ovat hirveän pistävät, valppaat ja varovaiset. Niiden takana tuntuu olevan viekasta ja vaarallista älykkyyttä. Ne liikkuvatkin jotenkin aivan erilaisesti. Niiden lönkötyksessä on jotain hyvin itsetietoista ylpeyttä. Ne eivät ole söpöjä muuten kuin postikorteissa. En mene lähelle. Enkä suosittele sitä sullekaan. Ne syövät vauvoja.

En mene lähelle, ergo, ei valokuvaa. Originelli.

5. OPOSSUMI

Mä diggaan opossumeista. Ne näyttävät vähän kissoilta, mutta parhaiten niitä voisi kai verrata meikäläisiin oraviin. Ne asuvat puissa, ovat pirun hyviä kiipeilemään ja viihtyvät kaupungeissakin. Kuten oravatkin ne tuppaavat tunkemaan ihmisten ullakoille ja tekemään pesänsä ihmisten roinan sekaan. Mua ei niin haittaisi, sillä sulosiahan ne ovat. Toisin kuin oravat ne ovat myös sen kokoisia, että ne pääsevät helposti tonkimaan ja levittämään roskiksesta sisällön pihalle. Ei niin kiva. Ai niin, näilläkin hepuilla on pussi.

6. ECHIDNA eli NOKKASIILI

Hämäristä elukoista hämärin. Kaveri on vähintäänkin outo. Mä olen tästä kaverista jutellut aikaisemminkin, mutta hän kyllä ansaitsee uusintakierroksen. Echidna, eli nokkasiili, näyttää tosiaan vähän siililtä. Se on nisäkäs, mutta se munii munia, ja joo, imettää sitten kuoriutuneita pentujaan, vaikka sillä ei ole nännejä. Sillä on samantapainen pussi kuin kengurulla, jossa munat kypsyvät ja pennut sitten hengailevat, kun ovat kuoriutuneet. 

Tällä kaverilla on myös perinteisten naaman reikien lisäksi yksi ainoa reikä kropassaan, jonka kautta kaikki muu tapahtuu. Siis virtsaaminen, ulostaminen, pariutuminen ja synnyttäminen. Suu ja nenäkin ovat oikeastaan yksi ja sama reikä. Kauhean ekonomista. Niillä ei ole myöskään hampaita. Ne ovat myrkyllisiä. Niillä on sähköaisti. KVG, jos ette muuten usko.

7. VILLIKAMELI

Kuin normaali kameli mutta villi. Ei siitä sen enempää. Australiaan muuttaneet afgaanit toivat mukanaan näitä aavikkolaivoja, jotka sitten karkasivat ja pistivät omat bileet pystyyn. Näkee harvoin, vaikka niitä on yli miljoona. Kamelimäärän sanotaan tuplaantuvan joka kymmenes vuosi. Ei saatu hyvää kuvaa. Deal with it.

8. VILLIHEVONEN

Sama kuin edellinen. Paitsi hevonen. Kutsutaan nimellä brumby. Täytyy nyt vielä mainita sitten erikseen, että näillä ei ole pussia. Mikä pettymys.

Läl-läl-läl-läl-lieruu!

Mää sainki tämmösen! Ha haa! Tämä meinaa sitä, että mun blogia lukee ainakin yksi ihminen.

Liebster Blog -"palkinnon" on tarkoitus tuoda esiin pieniä blogeja ja bloggereita. Ja mulla on tämmöinen. Ja sulla ei ole. Hajoa kateuteen.

Palkinnon antaa blogille lukija, joka on jollakin tavalla tykästynyt blogiisi. (Hurjan iso kiitos Aijalle muistamisesta! Tässä sinulle <3. Yleensä kaytän sydämia joko sarkastisesta tai ironisesti mutta en tänään!) 

Palkinnon anto ja saaminen toimivat seuraavanlaisesti.

1. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.

2. Kiitä tunnuksen antajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

3. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on siis alle 200 lukijaa), linkitä ne tähän ja kerro heille antamastasi palkinnosta kommentilla.

4. Toivo,että ihmiset joille annoit palkinnon, antavat sen eteenpäin omille viidelle suosikkiblogilleen.

Mä haluan muistaa Liebster Blog -palkinnolla seuraavia blogeja. In no particular order:

1) Hanna-Kaisalle kiitos ahkerasta postauksesta. Blogin ajatus on mun mielestä mahtava kaikessa yksinkertaisuudessaan, kolme valokuvaa ja kuvatekstit joka päivä. Mä tykkään kovasti katsella blogin valokuvia ihan senkin takia, että näkee, millainen sää Suomessa on. Älytöntä, mutta silti. 

2) Kreiville kiitos elokuvatarjonnan seulomisesta ja suomimisesta. Meillä on yllättävän yhtenäinen elokuvamaku, ja Kreivi osaa ilmaista hienommin mun arviointiasteikon "ihan paska", "ihan sama", "ihan jees".

3) + 4) Jenny ja Muija tuntuvat laittaneen bloginsa tauolle, mutta mä toivon, että blogit tulevat vielä telakalta takaisin. Mä olen salaa kateellinen siitä, että jotkut osaavat ja jaksavat tehdä käsillään niin kauniita asioita. Olen huono ihminen. Enkä osaa virkata.

5) Mä luulen, että tällä blogilla on jo enemmän kuin se 200 lukijaa, mutta blogi on ehdottomasti muistamisen arvoinen. Ainahan me suomalaiset ollaan jopa epäterveellisen kiinnostuneita siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Mä koetan olla lukematta sitä, mutta kiusaus on kattava. Suosittelen Josephin blogia erityisesti turkulaisille, mutta myös kaikille finnofiileille. Täällä on sitten sitä engelskaa.

Papukaijamerkki vielä kaikille voittaneille yhdyssanojen ja pilkkusääntöjen hienosta hallinnasta! 

Australia's Most Wanted I

Täällä on näitä hassuja elukoita. Joko niillä on omituinen pussi, erikoinen liikkumistapa, ne ovat ylisöpöjä tai ylimyrkyllisiä. Ja me (Ansku & minä / Sussu, Teemu & minä) nähtiin niistä aikas monta. Aloitetaan niistä friikeimmistä.

1. KENGURU

Voi, Kössi oi Kössi! Kenguru on varmaankin se ensimmäinen elukka, mikä tulee aussilaisista eläimistä mieleen. Me pidetään kenguruita jotenkin sympaattisina ja mystisinäkin eläiminä (ennen muinoin eurooppalaiset eivät edes uskoneet moisten olemassaoloon, sillä tarinat kertoivat, että elukoilla oli kaksi päätäkin - olisiko ollut sitten pentu pussissa), mutta varsinkin maaseudun aussit pitävät niitä lähinnä ylikokoisina jäniksinä. Kieltämättä ne muistuttavat jäniksiä - jäniksiä, joilla on peuran pää. Sitä mä en vieläkään ymmärrä, miten wallabit eroavat kenguruista. Kengurut ovat kai isompia. Isoimmat voivat kasvaa kaksimetrisiksi ja painaa yli 90 kiloa, mutta mä olen nähnyt myös noin kissan kokoisia puukenguruita. Joo-o. Puukenguruita. Olen täysin tosissani.

Montako päätä?

Kengurut ovat aidosti erikoisia elukoita. Niiden pennut syntyvät muutaman päivän ikäisinä ja kiipeävät nallekarkin kokoisina kengurun emättimestä sen pussiin. Sitä mä en tiedä, miten niille tulee mieleenkään lähteä tänttäröimään sen ikäisenä yksin mihinkään. Mä taisin olla kahdeksan, ennen kuin sain edes oman avaimen. Lisäksi kenguruemot ovat siitä erikoisia, että ne ovat oikeastaan aina raskaana. Paitsi niinä päivinä, jolloin se synnyttää. Vai synnyttääkö se edes, jos pentu tulee oma-aloitteisesti ulos? Nämä kaverit osaavat myös tuottaa samanaikaisesti kahta erilaista maitoa. Yhtä sorttia aivan uutukaiselle nallekarkin kokoiselle vauvalle ja toista vähän vanhemmalle pennulle. Teepäs itse perässä. Emo itse vielä kontrolloi sitä, koska haluaapi olla raskaana. Esimerkiksi kuivien kausien aikana kengurut eivät lisäänny, jos ei kerta huvita. Ei pillereitä, ei kierukoita, ei kapseleita, ei kortsuja. Lisäksi seuraavan pennun kehitys kohdussa laitetaan jäihin, kunnes edellinen pentu on tarpeeksi vanha. Eli äidillä on pulla uunissa jatkuvasti, mutta se tulee sieltä ulos silloin, kun kummallekin sopii. Ei mihinkään tiettyyn päivämäärään mennessä. Aivan mahtavaa! Miten ne ovatkin niin fiksuja. 

"Mää ole viksu. Ei ku mää olenki uroos."

Ne ovat ainoita isoja eläimiä, jotka hyppivät. Maksiminopeus on 70 kilometriä tunnissa. Ei tunnu kivalta, kun sellainen jysähtää auton konepellille. Monilla maaseudulla asuvilla onkin autoissaan kengururaudat, jotka suojaavat autoa - ei niinkään kengurua. Autoilijoita kehotetaan tsekkaamaan, onko yliajetulla naaraskengurulla mahdollisesti pentua pussissa. Ne voidaan kasvattaa aikuisiksi ihan ihmisvoimin, kunhan niille antaa laktoositonta maitoa, sillä laktoosi aiheuttaa kenguruissa sokeutta. Hyppimisen lisäksi, uskokaa tai älkää, kengurut ovat vielä pirun hyviä uimareitakin. Mitäs vielä? Niiden hampaat tuppaavat kulumaan ruoan mussutuksesta, jolloin hammas vain tipahtaa pois ja tilalle kasvaa uusi. Kuvitelkaa, miten helppoa meilläkin olisi, jos vaivaavan hampaan voisi vain nyppäistä pois ja tilalle kasvaisi uusi. Ei huono. Eikä tässä vielä kaikki. Kengurut ovat todella ekoeläimiä, sillä vaikka ne syövät ruohoa ja muuta vastaavaa kamaa, ne eivät tuota metaanikaasua. Tutkijat yrittävätkin siirtää kenguruista ekogeeniä lehmiin, jotta meidän planeetta ei nyt aivan ylikuumenisi. Ihan totta. Enhän mä tälläisiä edes osaisi keksiä.

"Kuka pieras? Vi*un lehmä!"

Kengurut ovat aika leppoisia elukoita, sillä niillä ei oikein ihmisen lisäksi ole enää kauheasti vihollisia. Ne eivät anna kauhean lähelle tulla mutta eivät kyllä saman tein luiki karkuunkaan. Ne ovat sen verran tyhmiä, etteivät tajua oikein pelätä autojakaan. Parempi olisi, sillä aamuisin, jos on tien päällä, näkee kyllä kengujen raatoja säännöllisin väliajoin. Niilla on muutama mielenkiintoinen puolustuskeino. Niillä on aikamoiset kynnet, joten kengujen kannalta on kätevää nousta seisomaan voimakkaan häntänsä päälle ja käyttää takakoipia. Niiden on nähty suolestavan toisiaan ja hyökkääviä koiria. Vedessä ne saattavat pitää hyökkääjää eturaajoillaan veden alla, kunnes se kuolee. Keskenään ne nyrkkeilevät. 

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kenguruita kutsutaan myös nimellä roo. Uroskenguruita kutsutaan myös nimillä buck, boomer, jack ja old men. Naaraita nimillä doe, flyer ja jill. Jack and Jill. Kenguruipana on taas joey. Kengurut elävät noin kymmenen laumoissa, ja kengurutokkaa kutsutaan nimillä mob, troop tai court. Itse sana kenguru tai kangaroo juontaa juurensa paikalliseen aboriginaalikieleen. Kapteeni Cook kysäisi paikallisilta hemmoilta pomppijoiden nimeä, ja vastaukseksi tuli jotakin kengurulta kuulostavaa. Jos joku nyt teille väittää, että sana kangaroo tarkoittaa paikallisilla kielillä esimerkiksi "en ymmärrä" tai "mene pois", voit näyttää kieltä, sillä myytti ei pidä pätkääkään paikkaansa. Minä tiedän. Olen lingvisti.

Parasta kenguruissa? Ne maistuvat ihan törkeän hyvälle. Kengurunliha on lähes rasvatonta (2 %), ja siinä on melkoinen määrä protskua.

2. KOALA

Koalaa ei syödä. Harmi. Mä en muista nähneeni mun ensimmäisen vierailun aikana yhtäkään villikoalaa. Grantkin on sanonut nähneensä elämänsä aikana vain kaksi koalaa luonnossa, joten mulla ei ollut kauheasti luottoa siihen, että niitä näkyisi tämänkään reissun aikana. Toisin kävi. Koalia joka nurkassa. Meinattiin ajaa kahden päälle. Yksi meinasi tipahtaa meidän teltan päälle. Mä pääsin rapsuttamaan koalan pyllyä. Me herättiin niiden ähkintään. Koala sitä, koala tätä. Mukamas harvinaisia. Tai siis, onhan ne. Victoriassa koalat voivat ihan hyvin, mutta muualta ne on metsästetty lähelle sukupuuttoa niiden turkin vuoksi. Nykyään ne ovat suojeltuja. Suurimmat uhat koalapopulaatiolle ovat näinä päivinä koirien hyökkäykset, liikenneonnettomuudet ja - miettikääs tätä - klamydia.

"Sanoiksä klamydia?"

Koalatkin ovat melko omituisia. Koalillakin on pussi, mutta se on väärin päin eli pussin aukko osoittaa alaspäin. Niiden ääntely on kuvottavaa röhkimistä tai ihmisvauvan itkulta kuulostavaa nyyhkintää. Lisäksi niillä on samanlaiset sormenjäljet kuin ihmisilläkin. Jopa niin samankaltaiset, että asiantuntijoiden on vaikea erottaa niitä toisistaan mikroskoopeillakin. Älkää kertoko mafialle. Odotas vaan, oudommaksi menee. Uroskoalalla on haarautuva penis ja naaraskoalalla kaksi vaginaa ja kaksi kohtua. Mä en ihan oikeasti vedä näitä faktoja hatusta. Syyttäkää wikipediaa, jos metsään menee. Lisäksi näillä kavereilla on pääkopan sisällä aivojen sijasta vettä. (Mä ymmärrän kyllä teitä. Onhan tällaista vähän tiukka uskoa, mutta mä en ihan oikeasti valehtele.) Koalan aivot ovat kutistuneet todennäköisesti heikon ruokavalion johdosta pariksi saksanpähkinänpuolikkaan kokoiseksi möllykäksi. Koalat syövät melkein ainoastaan eucalyptuspuun lehtiä, joissa ei ole oikein mitään ravintoarvoa ja ovat kaiken lisäksi muille lajeille myrkyllisiä. Pääkoppa on säilynyt ruokavaliosta huolimatta samankokoisena, ja nykyään se on sitten täynnä nestettä. Vesipäät! Ha haha ha. Huonon ravinnon vuoksi nämä kaverit ovat laiskoja liikkumaan ja torkkuvatkin noin 18 tuntia päivässä. 

"Scuzi, mutta tuo on pastaa."

Koalan nimestä muutama sananen. Sekin juontaa juurensa paikallisiin aboriginaalikieliin, joissa elukkaa kutsuttiin nimellä /gula/. Aluksi nimi kirjoitettiin englanniksi joka koola tai coolah. Sitten joku pässi kirjoitti sen väärin koala, ja kaikkien mielestä se kai sitten vain näytti paremmalta näin. Eivät nämä aussit ole vieläkään kauhean hyviä oikeinkirjoituksessa. Samoin kuin kenguruiden kanssa koala-sanakaan ei tarkoita "mene pois" tai "en ymmärrä". Toisen myytin mukaan se tarkoittaisi "ei juo", mutta sekin on hevonkukkua. Koalat harvoin kyllä juovat, sillä ne saavat nesteen eucalyptuspuiden lehdistä. Yksi juttu vielä nimestä: koala ei ole karhu, ei sinne päinkään, joten ellet halua tahallasi ärsyttää ausseja, älä kutsu niitä koalakarhuiksi.

Kuin Ellun kanat

Nyt kun kaikki vierailevat finskit ja Wilmakin on palannut sinivalkoisille maille, Elinasta on tullut mun ainoa Melbourne-kontakti ja ainoa ihminen kenen kanssa me voidaan ihan rauhassa parjata ausseja ja harjoitella soomee. Elina on Wilman kämppis, joten mun vanha varavuode Brunswickissa ei ole päässyt kylmenemään kovinkaan paljon. Edelleen tulee viikonloppuisin hypättyä junaan ja lähdettyä kohti isoa kaupunkia ja avoimempia mieliä. 

Viime aikoina on ollut kaikenmoisia kemuja. Ensin juhlittiin pikkumiehen synttäreitä, sitten äitienpäivää ja vielä me juhlittiin Elinan kanssa Suomen rytinätappiotakin. Ämämkisat. Mä olin niin unohtanut koko homman, ja jostain kumman syystä täälläkään ei ole hirveästi uutisissa puhuttu jääkiekosta. Me yritettiin Elinan kanssa löytää Melbournesta pubia, jossa olisi voinut katsoa muiden samanhenkisten ihmisten kanssa Suomi-Venäjä-matsin. Eihän me mitään löydetty, joten me viritettiin Elinan koneesta peli telkkariin ja mun koneesta suomenkielinen selostus. A vot! Hyvin toimi. Harmi vaan, että sitten se itse jääkiekko ei toiminut. Takkiin tuli. No, eipä me sitä kauheasti surtu, kun oli viinilasit kourassa. Jatkettiin peli-iltaa lähipubissa puoli kuuteen asti. Seuraavana päivänä mä sitten palailin junalla Ballaratiin silmät sikkurassa. Mä en olekaan tainnut monta kertaa tehdä sitä junamatkaa ihan sataprosenttisessa kunnossa. Onkohan tuossa Melbournen vesijohtovedessä jotain? Esimerkiksi votkaa.

Seuraavalla viikolla mun täytyi lähteä taas Melbourneen asioille (Ballaratissa ei ole verovirastoa !!??!!), joten me järkkäiltiin Elinan kanssa illaksi ohjelmaa ja mä jäin taas yöksi. Elina on muuttamassa pois, joten tarkoitus oli vääntää kämppiksille suomalaista sapuskaa kiitokseksi sekä Elinan pidempiaikaisesta että mun satunnaisesta majoittamisesta. Lisäksi meidän on kummankin tehnyt mieli makaronilaatikkoa jo pidemmän aikaa. Monena kertana on ollut aikomus tehdä sitä aiemminkin, mutta aina on tullut jotain hässäkkää. Tällä kertaa otettiin härkää sarvista ja väännettiin kaksi isoa Macaroni Miraclea eli makaronilaatikkoa, yksi vege ja yksi meatlovers. Maistuikin kyllä niin hyvälle taas pitkästä aikaa! Om nom! Ja tuntui maistuvan kämppiksillekin, sillä me viisi syötiin melkein kokonaan pienen kenttäjoukkueenkin ruokkiva sapuskamäärä. Tuli vielä juotua Wilmalta jääneet glögitkin, nyt kun ovat ilmat sen verran viilenneet, että tekee mieli lämmikettä.

Seuraavana lauantaina Elina tulikin kyläilemään meille Ballaratiin. Ilmat ovat olleet viime aikoina aivan pyllystä, joten ei me hirveästi nähtävyyksiä kierrelty. Me mentiin viettämään iltaa Grantin kavereiden, Bearin ja Bevanin, luokse parin korttelin päähän. Me käytiin yhdessä kaupassa ja päätettiin tehdä kimpassa pitsaa. Koska kyseessä on sinkkupoikien kämppä, pitsapohjina käytettiin pitaleipiä, mikä toimii yllättävän hyvin. Pitsapohjasta tuli oikein rapea, ja feta-oliivi-pekoni-rukola-hörhötys oli kyllä hyvää. 

Meidän ilta venyi aamuviiteen, sillä meidän kohdalle sattui aikamoinen projekti. Bear on lähdössä moneksi kuukaudeksi Afrikkaan, joten meidän hommaksi kävi tyhjentää baarikaappi. Tai oikeastaan pahvilaatikollinen kaikenmoisia pullonpohjia. Olo oli aamulla sen mukainen, mutta onneksi se en ollut minä tällä kertaa, joka joutui naama valkoisena nousemaan junaan ja kohti kotia. Hahaa! Vuoroin vieraissa.

Lisää näitä päiviä 3: Olet ääliö!

Mulla on ollut Sussun ja Teemun lahdon jalkeen tiukka tyonhakuprosessi meneillään. Mä istun päivästä toiseen kirjastossa ja haen duunia. Mä olen lähettäny CV:ni varmaan yli sataan paikkaan ympäri Aussilaa, ja ainoa, mitä on löytynyt, on siivoojan hommia paikallisesta hotellista. Jes! Kannatti hankkia nämä maisterinpaperit. Niillä on hyvä pyyhkiä pölyjä.

Mä olen lähettänyt työhakemuksia lisäksi ympäri Aasiaa. Tarkoitus olisi lähteä opettamaan enkkua jonnekin sinne suunnalle. Meillä olikin työhaastattelu Skypessä yhden eteläkorealaisen työnvälitysfirman tädin kanssa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes täti tajusi, että mä olen Suomen kansalainen. Muistaakseni se kyllä luki CV:ssä ihan olisiko ollut jopa kolmannella rivillä heti nimen ja syntymäpäivän jälkeen. Täti hyvä, olet ääliö. Kävi siis ilmi, että mä en vain yksinkertaisesti voi saada työlupaa Koreaan, sillä niitä myönnetään ainoastaan englantia äidinkielenään puhuville. Toisaalta nytpä sitten tiedetään, että ei jatketa työnhakua siellä.

Mä olen hakenut duunia myös Aussilan syrjäseuduilta. Siellä saa räkäsistäkin hommista ihan hyvin liksaa, sillä korkea palkka toimii houkuttimena kyliin, joihin kukaan ei muuten haluaisi muuttaa. Lisäksi siellä keskellä aavikkoa on helppo saada rahaa säästöönkin, kun ei oikein ole mitään, mihin sitä tuhlaisi. Mä lähetin yhteystietoni ja työhistoriani eräälle työnvälitysfirmalle, joka erikoistuu kaivostyöhön. Australian syrjäseudut ovat pullollaan kaikenmoisia mineraalikaivoksia, ja voisihan se olla kokemuksenakin ihan kiva. Mä sain illalla sähköpostiini viestin kyseiseltä firmalta:

Hey there Saara Hope you're having a fab evening!! Just saw your details come through and thought I'd shoot you a quick email dear. I read what you sent through, and I'm super happy to say that we can help you!! You've said that you don't have any mining experience, but don't worry about it honey, we specialise in assisting people who are new to the industry. I'm really happy to hear that you're willing to give anything a go. It means you're flexible, which is something employers are looking for. The mining industry is booming, and we've got all of your details on file here now - so we're ready to go ahead with everything as soon as you get the service underway girlfriend! Your experience in cleaning and housekeeping shows that you're a good, hard worker, and your experience in the hospitality field could give you lots of opportunities when it comes to working in the industry as well. And as you know, there are plenty of roles for women ;-) Please visit our website at XXX for details on working in the mining industry, and to get all the payment side of things sorted. Once this is done, we will kick everything off straight away! Fabulous! Thanks girl Tom Customer Support

Ihan vaan pari jutskaa, Tom. 

- Eeeeeeeeeeeensinnäkin mä en ole ikinä kuullutkaan työnvälitysfirmasta, joka laskuttaa työnhakijoilta välityspalkkion. 

- Toiseksi mä en ole mikään dear, honey, girlfriend tai girl. 

- Kolmanneksi mitä toi helvetin vinkkaussilmä tuolla tarkoittaa? "There are plenty of roles for women, wink wink!" Kaksoisvee-tee-äf! Australiassa ovat prostituutio ja bordellit laillisia, ja niitä tuppaa olemaan nimenomaan noissa mainarikylissä.

Tom hyvä, olet aivan Super Ääliö.

Lisää näitä päiviä 2: Virhe.

Ja samana päivänä tapahtui myös seuraavaa. Eikä kello ollut edes vielä 12.

2) KAMPAAJAKÄYNTI

Mä olin sopinut tärskyt Elinan kanssa illaksi, mutta mun verotoimistospektaakkelissa kesti huomattavasti vähemmän aikaa, kun mä olin suunnitellut, joten mulla oli monta tuntia luppoaikaa, ennen kuin Elina pääsi töistä. Mä päätin piristää mieltä ja tappaa aikaa uudella tukanleikkuulla. Virhe. Mä muistelin nähneeni Melbournen keskustassa kampaajakoulun, jonka ikkunassa mainostettiin kympin leikkuuta, joten mä suuntasin sinne. Virhe.

Mä maksoin respan tädille kympin, ja mut ohjattiin vähän vanhemman kampaajakokelaan potilaaksi. Täti kyseli multa, haluanko pesun myös. Hänellä oli kuulemma aikaa, sillä muita varauksia ei päivälle ollut, joten mikäs siinä. Tänttärän pesi mun tukkaa, ja me siinä puheltiin kaikenmoista ja yhtäkkiä mun kampaaja itki. Voi elämä. Mä ymmärrän kyllä, että kampaaja saa asiakkaan kyyneliin, mutta asiakas kampaajan? Varsinkin siinä vaiheessa, kun tukka on shampoossa? Meidän keskustelu meni jotenkin näin:

- Oletkos sä kauankin ollut täällä koulussa?

- No, mä aloitin vuosi sitten huhtikuussa… (Huulet väpättävät.) 

- Aha. 

- Sitten mä lopetin vähäksi aikaa. 

- Aha. 

- Nyt mä aloitin uudestaan pari kuukautta sitten. (Nyyh.) 

- Aha.

- Mä kai uskottelin itselleni, että mä en ole tarpeeksi hyvä.

- Aha.

- Sitten mä aloin kai uskoa itseäni. (Ääni värisee.)

- Aha.

- Mulla on ollut vähän vaikeaa. (Nyyh nyyh.)

- Aha.

- Mä en ole kai vielä tottunut siihen, että mun lapset eivät asu enää mun kanssa. (Kyyneleet vierivät poskilla.)

- Aha. 

Sitten meillä oli aika hiljaista aika kauan. Kun me päästiin peilin eteen, mä esitin toivomukseni, että ei vedettäisi tukkaa ihan viivoittimella suoraksi, mulla kun on siellä sitä vanhaa kerrostusta, että jotakin samankaltaista. Sanoin vielä, että mä olin maksanut vain sen kympin, mikä oli lähinnä vaan trimmaus - ei täysi mallinmuutos. Tättärä vielä tarkensi, paljonko latvoista otetaan, johon minä sitten tokaisin, että otetaan sen verran, kun on tarvis. Eli kuivat pois. Täti vielä siinä nikoitteli itkuaan ja kertoi, että oppilastoveri oli pari päivää sitten treenannut leikkausta hänen hiuksillaan. Tarkoituksena oli tuolloin vain leikata kuivat pois, mutta oppilas olikin intoutunut leikkaamaan puoli tusinaa tuumaa. Hän ei kuulemma tekisi moista virhettä mulle. Mä sanoin, että kuulostaa hyvältä. Virhe.

Mä pidin katseeni lehdessä aika tiukasti seuraavat kolme varttia, sillä mä en halunnut itkettää mun kampaajaharjoittelijaa enempää mun henkilökohtaisilla kysymyksillä. Yhtäkkiä mä hokasin, että mun ympärille lattialle tai suojakankaalle ei ole tippunut lainkaan hiuksia. Mä nostin katseeni lehdestä ja tarkkailin tättärän toimintaa peilin kautta. Mun kampaajaharjoittelija otti mun hiuksista noin viisitoista hiusta kerrallaan ja sitten leikkasi yhdestä hiuksesta kerrallaan noin kolme millimetriä. Kolme, 3, millimetriä. Mä en pystynyt sanomaan mitään mun niiskuttavalle kampaajalle. Huolellista työtä hän kyllä teki, ei siinä mitään, mutta eihän tuossa touhussa ollut mitään järkeä. Lopputuloksessa ei ole mitään eroa lähtötilanteeseen, ja mä kulutin pyllyä penkissä siellä ainakin pari tuntia.

Lopulta kampaajatättärä ilmoitti olevansa valmis ja kysyi, haluaisinko mä vielä, että tukka föönataan. Mun hiukset olivat kyllä jo kerenneet parissa tunnissa kuivua, mutta mä ehdotin, että ne voisi föönata muotoon - vähän volyymia, you know. Mimmi kävi hakemassa kaapistaan föönin ja tuli takaisin leikkuupisteelle käsi verta vuotaen. Hän oli nirhaissut metallikaapin oveen kätensä auki. Tättärä alkoi föönata mun hiuksia, ja veri alkoi valua peukalon varresta kohti kyynärpäätä. Mä kehotin mimmiä nyt heti ensimmäiseksi paikkaamaan itsensä. Ei mun tukalla nyt mikään hätä ole ilman muotoilua. Älä nyt sentään kuiviin valu! 

Kampaamokoulun opettaja tuli sanomaan mulle, että hän lähettää mulle jonkun muun oppilaan muotoilemaan mun tukan loppuun. Mä vähän huojennuin, sillä mä olin vähän vilkuillut muihin pöytiin ja mä näin, että muut oppilaat olivat saaneet aikaan aika kivan näköistä jälkeä. Moni asiakas oli saanut hienon uuden pään. Mun reuhkan kimppuun lähetettiin kuitenkin aikaisemmin mallinuken partaa leikannut keski-ikäinen lähi-idästä kotoisin oleva mies, joka ei ollut kovin itsevarman oloinen föönin kanssa. Föönausoperaatio kesti vähän päälle tunnin. Mikä siinä on, että en saanut noustua tuolista ja vaan lähdettyä hittoon? Mies föönäsi mun tukkaa takaa ilman muotoilutuotteitta tai suihkupulloa. Lisäksi hän harjasi hiuksiani harjalla hiustupon päältä - ei alta - alaspäin. Jep, näin tätä volyymiä saadaankin. Virhe.

Mua vain nauratti.