Ai, mun pää-pää-pääsiäinen!

Ainakin Wilman nimi, jollei tyttö itse, on tullut tutuksi mun blogia vähäänkään lukeneille. Mä käyn silloin tällöin virkistätymässä Wilman nurkissa Melbournessa. Pääsiäisenä oli pitkä viikonloppu, joten mä pakkasin kassit ja lähdin Melbourneen tekemään tyttöjen juttuja, You know, syömään suklaata, maistelemaan viiniä ja tanssimaan pikkasen. Wilman kämppikseksi on muuttanut toinen suomalaisneito, Elina, joten me houkuteltiin Elina meidän rappiollisille reissuille mukaan. Pitkäperjantaina oli Wilman kavereiden tuparit, joihin mäkin tuppauduin. Elina oli vähän kuumeisenä ja jätti kemut väliin, mikä on näin jälkikäteen katsottuna ihan viisas ajatus, sillä seuraava aamu oli kohtuu rankka. Me tanssittiin yömyöhään ja lähdettiin vielä jatkoillekin. Pitäisi muistaa, että nykyään sitä ollaan jo kolmekymppisiä, eikä aamun pikkutunneille riekkumisesta enää toivuta yhtä helposti kuin ennen. 

Tanssivalle tapahtuu. Sattuu muuallekin kuin päähän.

Wilma meni reippaasti vielä lauantaina töihin, mutta mä jäin jumittamaan sohvalle Elinan kanssa. Mä olen yrittänyt seurailla suomalaisen televisiotuotannon antimia, mutta aina ei saa netti-tv:stä sitä suosikkimoskaa katsottua copyright-juttujen takia, kun ei ole suomalaista IP-osoitetta. Buu! Elina sai kuitenkin netti-tv:stä taiottua meille Viidakon tähtösiä ja Putousta. Oli kyllä niin parasta lääkettä siihen olotilaan. Me käytiin vielä hakemassa kaupasta naksuja ja keksejä eikä sitten oikein muuta sinä päivänä tehtykään paitsi katsottiin, kuinka silikonit pomppii etelän lämmössä. Kumma, että muhunkin upposi suomalainen sketsihuumorikin kuin kuuma veitsi voihin. Oiskohan sitten mennyt muutama aivosolu edellisenä iltana niin, että nyt kelpasi kyllä nauraa peruukki- ja tekohammasvitseille. Tuksu-dokkaria ei vain löytynyt mistään.

Sunnuntaina jatkui meidän hyvin vähäeleinen olo. Käytiin Wilman kanssa kiertelemässä läheisten hääputiikkien ikkunoita. Mun Susanna-serkku menee ensi vuonna naimisiin, ja me ajateltiin käydä katselemassa, millainen on Melbournen hääpukutarjonta. Kaupat oli tietenkin kiinni, sillä oli pääsiäisviikonloppu, mutta me vilkuiltiin aukioloaikoja, jotta sitten Sussun kanssa tiedetään, mihin aikoihin kannattaa mennä mekkoja tonkimaan. Kurkittiin ikkunoista sisälle Wilman kanssa ja ihasteltiin sekä kauhisteltiin kaikenmoisia klänninkejä. Aamupäivän kruunasivat vielä läheisen kahvilan herkut. 

Wilman oli tarkoitus mennä myös sunnuntai-illaksi hommiin, mutta pomolta tuli viesti "kiitos mutta ei kiitos". Me järkeiltiin, että, koska maanantai oli vielä vapaapäivä, kaupungilla saattaisi olla jotakin menoa, ja nyt, kun Wilmalla ei ollutkaan töitä ja Elinalla ei ollut kuumetta enää, olisi oiva hetki pitää pientä tyttöjen iltaa. Me väännettiin yhdessä hyvää ruokaa, nautiskeltiin viiniä ja pelattiin korttia Wilman ja Elinan kämppiksen kanssa. Otettiin ihan iisisti. Illalla lähdettiin vielä sheikkaamaan buutia keskustaan. 

Maanantaina mä rupesin miettimään kotiinlähtöä. Aamu oli ihan hirveän näköinen. Tuuli tuiversi ulkona ja kuulosti ihan susien ulvonnalta, vettä ropisi eikä yhtään huvittanut lähteä rautatieasemalle. Wilman autollinen kaveri tuli onneksi brunssille, ja mä sain kyydin juna-asemalle. Hyvä, että tuli brunssille paristakin syystä. Ensinnäkin mä olisin varmaan vieläkin Wilmalla, ellen olisi saanut kyytiä asemalle. Toiseksi me tehtiin makkaraperunoita. Makkispökkiksiä! Onneksi vedin navan täyteen, sillä kotimatka vain kesti ja kesti. Yleensä junareissussa menee vain vähän päälle tunti, mutta raiteita väännettiin koko pääsiäisviikonlopun ajan uuteen kuntoon, mikä meinasi sitä, että osa matkasta tehtiin bussilla. 

Meidät lastattiin busseihin ja vietiin Sunshinen asemalle, jossa me saatiin astua junaan. Sunshine on Melbournen varissuo. Joka kerta, kun mä menen Sunshinen ohi, asemalla notkuu teinejä ja poliiseja, joku itkee ja maassa on verta. Että näin. Nyt mulla oli bussin ikkunasta mahdollisuus nähdä Sunshinea enemmänkin. Karmea läävä! Kolme tuntia myöhemmin olin takaisin jäätävän kylmässä Ballaratissä. Laitettiin olkkarin kaasulämmittimet täysille, että täällä pysyisi hengissä. Yöllä huusivat sähköviltit hoosiannaa, mutta kyllä tuli uni silmuun aika nopeasti.