Hampin jalkeen koukattiin Mumbain kautta Elloraan. Elloran temppelit on hakattu kiveen, eli ne ovat kaytannossa katsoen luolia. Luolien jyrsiminen taltalla kallion seiniin on vienyt viitisen sataa vuotta. Ensimmaiset luolat ovat buddhalaisten munkkien vakertamia. Sitten buddhalaisuus oli so last season, ja hindulaisuudesta tuli valtauskonto. Seuraavat luolat olivatkin hindulaisten munkkien taidon osoitus. Kolmannet luolat ovat jain-munkkien talttojen tulos.
Luolat ovat olleet jos jonkinnakoisessa kaytossa. Osa on puhtaasti rukous-, rituaali- ja seremoniapaikkoja, toiset luolat ovat olleet asuntoja ja makuukammareita ja toiset taas yhteiskaytossa olleita kokoontumistiloja.
 |
| Asuintilat. Nayttaa ihan Vakkelta. |
 |
| Lehma. Ja hindupatsas. |
Muutama havainto tekee Elloran luolista todella vaikuttavan kokemuksen. Ensinnakin kaikki luolat on kaivettu kasin ja hakattu kiveen. Nama eivat siis ole olleet luonnollisia luolia, jotka sitten on taytetty patsailla ja pylvailla. Toiseksi kaikki, mita luolissa on sisalla, kaikki lehmapatsaat, jumalten kuvat, istuimet, poydat jne., on yhta kivea. Missaan ei ole saumoja. Samaten kaikki tukirakenteet ovat yhta kivea. Ymmartaakseni, kuinka paljon luolien nakertaminen on vaatinut tyota, ma yritin ajatella luolia ja temppeleita negatiivisena tilana. Negatiivisella tilalla tarkoitan siis kaikkea sita tyhjaa tilaa, joka on patsaiden ja pylvaiden valissa. Kaikki se kivi on taytynyt kantaa pois luolista.
Elloran luolien ja temppelien kohokohta on Kailasa-temppeli. Kailasa on hakattu kiveen kuten muutkin Elloran temppelit ja luolat, mutta se on avonainen. Temppelilla ei siis ole kattoa. Kailasakin on hakattu kiveen vain vasaraa ja talttaa apuna kayttaen. Kallion seinasta on pikkuruisin taltoin nakerrettu kivea pois yli 200 000 tonnin verran. Se on jonkin verran se! Kailasa on Kreikan Parthenonia kaksi kertaa isompi ja puolitoista kertaa korkeampi. Kaikki yhdesta kivesta. Uskomatonta, mita ihmiset on saaneet aikaan ennen televisiota.
Luolien suunnitteluun on varmasti mennyt tuhottomasti aikaa. Jos mulle nyt annettaisiin vasara, taltta ja vuori, ma joutuisin varmasti muutamaan kertaan miettimaan, mista aloittaa. Aloittaako katosta ensin? Vai lattiasta? Jyrsinko ma ensin lattian ja sitten hiljalleen kohti kattoa ja jatan valilla pari kivimoykkya valiin, ettei katto romahda niskaan? Montako kivimoykkya? Kuinka isoja kivimoykkyja? Ai niin, ja jos ma haluan jonkun koristeen jonnekin nurkkaan, pitaisiko aloittaa siita? Jos siita koristeesta ei tulekaan kerralla hyva, niin saattaisi vahan ketuttaa, kun on muu luola jo valmis, mutta mun uudelta jumalalta puuttuu kasi. Ah, en ma jaksakaan. Ja nailla hepuilla ei ollut edes suunnitelmia paperilla.
 |
| Ja tassa perinteinen apinakuva. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti