Ollaan tarvottu jonkin verran Intian etelaosista. Aloitimme suuren Intian-turneemme Intian itarannikolta, mutta vietimme siella vain muutaman paivan emmeka menneet vahingossakaan yhteenkaan museoon tai temppeliin. Ranta ei erityisemmin houkutellut plutaamiseenkaan. Mainitsemisen arvoista ei ollut muuta kuin junanatsi. Ai niin, ja apinat. Ja chai.
Lounais-rannikon Kochi Keralan osavaltiossa oli ensimmainen varsinainen turistikohteemme. Itse kaupunki jatti jokseenkin valjun vaikutelman, mutta paaasiallisesti Kochi toimiikin porttina Keralan muihin herkkuihin.
Kochin kiinalaiset kalaverkot.
Vaalien alla. Kommunistien julisteita oli joka paikassa.*
Kerala tunnetaan upeista ja leppoisista rannoistaan ja erityisesti laguunien, jarvien ja jokien ryppaasta, joka toimii sisamaan pienten kylien ja kauppakeskusten valisena moottoritiena. Backwaters-nimella tunnettu vetinen verkko oli kylla eittamatta upea. Jarvista haarautuu isompia jokia, jotka jalleen pirstaloituvat pienemmiksi kanaaleiksi, jotka jalleen hajoavat lopulta kapoisiksi hiussuoniksi, jotka halkovat kylia.
Tutustuimme peravesiin monenmoisten menopelien kyydista kasin. Matkasimme patkan paikallisten suosiman vesibussin kyydissa. Pysakilla meita odottivat taas tuktuk-sedat, jotka ilmoittivat, etta vesibussissa on mekaaninen vika ja vuoro on peruttu mutta tuktukilla kuulemma paasisi. Tuktuk-kyydin hinta oli ensin "vain" tuhat rupiaa. Sanoimme odottelevamme tata vesibussia, joka nyt ei sitten ilmeisesti saavukaan. Tuktuk-seta antoi vesibussifirman numeron, johon voisimme soittaa ja varmistaa, etta vesibussi ei todellakaan tule. Niin varmaan. Todennakoisesti se oli jonkun muun tuktuk-sedan puhelinnumero, joka olisi teeskennellyt olevansa vesibussifirmalla toissa. Lopulta kun vesibussi tosiaankin putputti hiljakseen mutkan takaa, tuktuk-kyydin hintakin tipahti sataan rupiaan. Vesibussi maksoi 8 rupiaa.
Paras tapa tutustua peravesiin ja niiden varrella kyyhottavien kylien elamaan oli kanoottireissu. Kanootti liplatti hiljalleen talojen, peltojen ja kalafarmien lomassa. Oli taysin hiljaista muutamaa lehman muuahdusta ja jostain kaukaa kaikuvaa krikettipelia lukuun ottamatta. Ahh!
Peravesiin tutustuttuamme hyppasimme jalleen junaan kohti etelaa. Vietimme muutaman paivan Varkala-nimisessa kylassa. Varkalan ranta oli mukavahko ja leppoisa. Samoin Varkala itsekin. Suurin osa Varkalan ravintoloista, baareista ja hostelleista notkuu pystysuoran jyrkanteen reunalla, joka kurkottaa rannan ylle. Ranta oli backpackereiden valtaama, ja mitaan varsinaista sisaltoa ei matkakohteesta valttamatta saa irti. Me loydettiin mukava pikku ravintola, joka tuntui olevan paaosin paikallisten suosima curry-kohde. Luukun listalta loytyi helposti tuleva aamiaissuosikki, porotha, riisilatyt ja muutama tulinen dippi.
Paastyamme rantaelaman makuun siirryimme takaisin kohti pohjoista. Goa. Meille oli suositeltu Goan etelarantoja, jotka ovat paljon leppoisampia kuin pohjoisen rannat. Tarkoituksemme oli viipya vain pari yota Patnemilla, mutta kaksi yota venahtivat aivan huomaamattamme viikoksi. Patnem on suositumman Palolem-rannan vieressa ja huomattavasti veikeampi vaihtoehto kuin suositumpi Palolem. Palolemin rannalla kiersivat kaikenmoiset saronkikauppiaat, eika kaduilla voinut maleksia ilman, etta joku seta olisi tullut kiskomaan hihasta kauppaansa. Kauppiassedat olivat taas oma lajinsa. Illalla kyseltiin shortsien hintaa, joka oli 300 rupiaa. Aamulla menimme lompakon kera kokeilemaan shortseja, ja nyt ne olivatkin 850 rupiaa. Sinne jaivat.
Patnemilla ei ollut juuri ketaan muutamaa kulahtanutta hippia ja koditonta koiraa lukuun ottamatta. Vuokrasimme kahdella eurolla per yo piskuisen bambumajan aivan rannalta ja kollottelimme paivat laineissa ja illat palmun alla herkutellen. Ei huono ollenkaan. Oli kiva taas pitkasta aikaa olla paikallaan muutama paiva. Ja oli erityisen kiva, etta oli taas jonkinlainen kantapaikka, johon raahautua aamulla chai-teelle ja bathjille. Ja oli taas paikka, jossa sinut tunnetaan nimelta.
*[In 1957 Kerala was first in the world to freely elect a communist government. While communism's hammer and sickle hadn't had much luck in running other parts of the world, Kerala's unique blend of democratic-socialist principles has a pretty impressive track record.
Kerala has been labelled "the most socially advanced state in India"... Land reform and focus on infrastructure, health and education have played a large part in Kerala's success. The literacy rate, 91 %, is the highest of any developing nation in the world, though a strong history of education stretches back centuries to the days of magnanimous rajahs and active missionaries. The infant mortality rate in Kerala is one fifth of the national average, while life expectancy stands at 73 years, 10 years higher than the rest of the country.
The picture is not all rosy however. Lack any industrial development or foreign investment means that the ambitions of the many educated youth are curtailed. This might explain why Kerala also has the highest suicide rates and liquor consumption statistics in the country. A big hope for the economy's future is the recent boom in tourism, with Kerala emerging one of India's most popular tourist hot spots.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti