Island hopping: Togeans - Kolmas saari

Finlandian jälkeen oli taas aika istua tupakan käryssä päivä. Ensin mentiin neljä tuntia pikku paatilla isompaan kylään. Sitten venattiin siellä viisi tuntia isompaa paattia. Sitten venattiin isomman kylän laiturissa isomman paatin kannella kaksi tuntia isomman paatin lähtöä.  Sitten me istuttiin isommassa paatissa vielä kolme tuntia matkalla uudelle saarelle. Sitten me istuttiin vielä tunti pikku paatissa matkalla meidän seuraavaan majataloon. Matkaan meni koko päivä. Kilometrejä taitettiin 60 kilometriä. Ainoastaan viimeisessä pikku paatissa ei kukaan tupakoinut kosketusetäisyydellä. Mä olen varma, että neljän viikon Indonesiassa olon jälkeen mulla on vähintäänkin keuhkolaajentuma.

Viimeisen saaren nimi oli Malenge. Meillä ei oikein ollut käsitystä siitä, mihin oltiin tultu. Netissä oli aika hintsusti mitään informaatiota koko Togeans-saaristosta. Me saavuttiin perille auringonlaskun jälkeen, eikä pilkkopimeässä osannut oikein arvata, millaisesta mestasta on kyse. Vedettiin sapuskaa naamariin ja mentiin nukkumaan. Seuraavana päivänä sitten.

Mä olin auringonnousun aikoihin pystyssä, ja kävi ilmi, että meidän majatalo on oikein kivassa paikassa. Kummallakin puolella oli vettä. Ranta edessä ja pieni laguuni takana. 

Vastapäisellä rannalla kapean lahden takana oli kylä, joka oli rakennettu suurimmaksi osaksi tolppien varaan mereen. Sinne johti pitkä, pitkä laituri, jota pitkin muksut kirmasivat uniformuissaan kouluun.

Pari päivää meillä meni taas riippumatoissa löhöämiseen. Kolmantena päivänä me päästiin sentään kylään asti. Aika vaatimattomalta elo näytti. Lankuista on kyhätty mökki pystyyn tolppien varaan meren päälle. Jengi istui mökkien edessä tekemässä kotitäitä: pyykkiä, kalanperkuuta, sen semmoista. Kaduista ei oikein voi puhua, sillä myös kujat kiemurtelivat meren päällä. Olisivatkohan ne sitten laitureita nekin?

Pari kertaa me käytiin majatalon järkkäämillä snorkkelointireissuilla. Noin kolmevarttia meni riutalle putputtamiseen. Keskeltä merta nousi pieni keppi, joka kaiketi merkkasi koralliriutan paikkaa. Koralli oli aivan mieletöntä. Täytyy sanoa, että vedenalaiset maisemat on mun top 5 –listalla. Una Una ei ollut, vaikka ei se huono sekään ollut. Korallia oli paljon, se ei ollut ruskeaa, sitä oli myös paljon erilaista ja eri syvyyksillä. Kaloja oli miljoonia. Nähtiin lisäksi pari kilpparia ja aikamoinen mureena. Sen vartalo oli yhtä paksu kuin mun reisi. Meinasi valahtaa lusikallinen lahkeeseen, kun näin sen uivan mua kohti.

Viikon jälkeen alkoi olla rahat aika vähissä, joten oli aika harkita poistumisreittiä Togeans-saarilta. Sehän ei sitten varmasti olisi nopeaa tai kätevää toimintaa mitenkään. Osaattekin jo varmaan arvata, että touhuun kuuluu tietenkin röökin sauhussa kärsimistä, odottamista ja tuntikausia erinäköisissä ja –kokoisissa veneissä. Tällä kertaa me törsättiin ja maksettiin hieman lisää, että saatiin yölautalla hytti. Menomatkalla me oltiin toisessa luokassa, jossa valot olivat päällä koko yön, jengi veti sitä röökiä, television pauhasi ja joku yski koko yön – sitä miksi joku saattaisi kärsiä yskästä en uskalla edes arvata.