Tänne me ollaan tahdottu pitkään. Monet lomat ollaan ajateltu viettää Togeans-saarilla, mutta matkaan menee niin luvattomasti aikaa, että parin viikon lomalla ei viitsi. Joku sanoi, että mihin tahansa Togeansilta haluaakin, matkaan menee aina kaksi päivää. Vähintään. Eivät ne väärässä olleet. Ja mikä vielä eri kätevää: mestassa ei ole yhtäkään automaattia, joten rahojen loputtua otto-reissuun menee kaksi päivää. Me päätettiin varautua.
Reissu alkoi lennoilla Darwinista Balille, sitten Balilta Jakartaan, Jakartasta Makassariin, Makassarista Manadoon, Manadosta Gorontaloon, Gorontalosta bussilla ja riksalla lautalle, lautalla 14 tuntia Togeans-saarille ja sitten Togeansilta putput-paatilla meidän majoitukseen. Oli sellainen fiilis, että teki mieli kaatua mereen, syödä ja mennä nukkumaan. Meidän yölautalla kun oli valot päällä koko reissun, ja aamukolmesta kiekui lapset. Hyvä, että päästiin ylipäätään mihinkään, sillä paatti lähti 7 tuntia myöhässä ja seuraavan viikon paatti ei lähtenyt lainkaan.
Ja ei me juuri muuta tehtykään. Puljattiin, syötiin, nukuttiin. Meidän majatalossa ei ollut sähköä, joten ei meillä juuri mitään tekemistä pimeän jälkeen ollutkaan. Seuraavana aamuna oltiin sitten kukonlaulun aikaan hereillä. Me käytiin meidän majatalon omistajan kanssa venereissulla läheisellä saarella.
Oli kiva vain putputella hissuksiin ympäri saaria. Aurinko paistoi ja oli aika muikea olo. Me puljattiin rannoilla, käytiin snorkkeloimassa meduusojen kanssa ja nautittiin olosta. Siis… mitä? Jep, uitiin meduusojen kanssa.
Meidän majapaikasta parin saaren päässä oli toinen saari, joka on jonkinmoisen maankohouman myötä saanut järven sisuksiinsa. Aikoinaan järvi on ollut laguuni, joka on sitten hissuksiinsa erkaantunut merestä. No, järveen jäi jumiin lauma meduusoja. Yhtäkkiä kavereilla ei ollutkaan enää vihollisia, ja joku huomasi, että hei, me ei tarvita enää myrkkyä itsepuolustukseen. Nyt järvessä uskaltaa uida ihan muina miehinä meduusojen kanssa.
Yleensä me ollaan uitu erikoisten elukoiden kanssa uudenvuodenpäivänä. Filippiineillä oli valashait, Malediiveillä mantarauskut. Tällä kertaa me uitiin elukoiden kanssa uudenvuodenaattona. Snorklailun ja rantailun jälkeen olikin hyvä aloittaa juhlinta. Meidän majatalon emäntä, venäläinen Irina, oli hankkinut meille paukkuja pari päivää aikaisemmin. Me maksettiin tästä lystistä kymmenen aussidollaria. Kauppias oli kuulemma niin innoissaan, että antoi meillä läjän ylimääräisiä raketteja.
Me oltiin koko konkkaronkka aika rättejä päivän pulikoinnin jälkeen, eikä meidän majatalossa ollut sähköjä. Puolenyön odottaminen alkoi tuntua aika mahdottomalta touhulta. Me päätettiin yhteistuumin siirtää kaikkia kelloja eteenpäin kolmella tunnilla. Kello yhdeksän odottelu ei tuntunut niin pahalta. Olihan meillä arakia ja lantringiksi kookoksia. Valmiina vuoteen 2016!
Ja ei me juuri muuta tehtykään. Puljattiin, syötiin, nukuttiin. Meidän majatalossa ei ollut sähköä, joten ei meillä juuri mitään tekemistä pimeän jälkeen ollutkaan. Seuraavana aamuna oltiin sitten kukonlaulun aikaan hereillä. Me käytiin meidän majatalon omistajan kanssa venereissulla läheisellä saarella.
Oli kiva vain putputella hissuksiin ympäri saaria. Aurinko paistoi ja oli aika muikea olo. Me puljattiin rannoilla, käytiin snorkkeloimassa meduusojen kanssa ja nautittiin olosta. Siis… mitä? Jep, uitiin meduusojen kanssa.
Meidän majapaikasta parin saaren päässä oli toinen saari, joka on jonkinmoisen maankohouman myötä saanut järven sisuksiinsa. Aikoinaan järvi on ollut laguuni, joka on sitten hissuksiinsa erkaantunut merestä. No, järveen jäi jumiin lauma meduusoja. Yhtäkkiä kavereilla ei ollutkaan enää vihollisia, ja joku huomasi, että hei, me ei tarvita enää myrkkyä itsepuolustukseen. Nyt järvessä uskaltaa uida ihan muina miehinä meduusojen kanssa.
Yleensä me ollaan uitu erikoisten elukoiden kanssa uudenvuodenpäivänä. Filippiineillä oli valashait, Malediiveillä mantarauskut. Tällä kertaa me uitiin elukoiden kanssa uudenvuodenaattona. Snorklailun ja rantailun jälkeen olikin hyvä aloittaa juhlinta. Meidän majatalon emäntä, venäläinen Irina, oli hankkinut meille paukkuja pari päivää aikaisemmin. Me maksettiin tästä lystistä kymmenen aussidollaria. Kauppias oli kuulemma niin innoissaan, että antoi meillä läjän ylimääräisiä raketteja.
Me oltiin koko konkkaronkka aika rättejä päivän pulikoinnin jälkeen, eikä meidän majatalossa ollut sähköjä. Puolenyön odottaminen alkoi tuntua aika mahdottomalta touhulta. Me päätettiin yhteistuumin siirtää kaikkia kelloja eteenpäin kolmella tunnilla. Kello yhdeksän odottelu ei tuntunut niin pahalta. Olihan meillä arakia ja lantringiksi kookoksia. Valmiina vuoteen 2016!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti