Malediivit: Ukulhas

Me ei oltu meidän neljänteen saareen mennessä vielä oltu yhdelläkään täysin onnistuneella lauttamatkalla. Meri oli tähän mennessä ollut lähes tyyni – ei siinä mitään ongelmaa – mutta malediiviläisillä on hyvin liukuva käsitys aikatauluista. Lautta on helposti pari tuntia myöhässä – eikä rankan merenkäynnin vuoksi. Joskus lautta on peruttu kokonaan, mutta missään ei ole aiheesta mitään tietoa. Paikalliset ilmeisesti saavat lautan lähtöajan jotenkin tietoonsa osmoosin kautta meri-ilmasta.

Ei niillä aikatauluilla ja lautoilla muuten niin väliä olisi ollut, mutta meillä oli yleensä varattuna seuraavalta saarelta majatalo. Ei meillä ole kauheasti ollut tapana varata majataloja, mutta nämä Malediivien saaret ovat sen verta pikkuruisia, ettei saarelta välttämättä saakaan yösijaa, ellei sitä ole valmiiksi varattu. Ja toinen ongelma Malediiveillä on hinta. Ei paljon hotsittaisi saapua saarella ja huomata, että halvin majoitus on 3000 dollaria yöltä. Niitäkin mestoja nimittäin on.

Ukulhas-saari oli tähänastisista saarista ehdottomasti paras, mutta jostain syystä me vietettiin siellä vähiten aikaa. Meillä oli taas majatalo varattuna, mutta heillä oli jotain draamaa meidän huoneen kanssa. Ilmastointi tahi jotakin. Joten me päädyttiin taloon, jossa ei vielä ollut alakertaa lainkaan, mutta yläkerrassa oli sentään sänky ja kylpyhuone, jonka vesipisteistä tuli jotain keitetyn kananmunan hajuista nestettä. 

Me Grantin kanssa herpaannuttiin kananmunanhajuun, kulkemattomiin lauttoihin ja muuhun  sälään ja päätettiin vaihtaa maisemaa. Jälkikateen harmitti, sillä Ukulhas oli to-del-la mukava. Juuri mukava. Ei sen kauniimpi kuin muutkaan saaret, mutta vaan niin helkutin mukava. Saarella sai löötä rannalla bikineissä aivan missä vain. Snorklailuriutta oli aivan rannan tuntumassa, joten mitään veneturneita ei tarvittu, jos mieli teki nähdä villieläimiä. Ennen kaikkea saari oli älyttömän siisti. Missään ei lojunut roskia. Ei yhtään kolatölkkiä, karkkipaperia tai tupakan tumppia. 

Malediiveillä on pulaa maasta. Kuivaa maata ei ole paljon, tuskin riittävästi ihmisillekään, joten roskia on hankala tunkea minnekään. Me nähtiin muutamaan otteeseen kaatopaikkasaaria, jonne jätteen on dumpattu, mutta useimmiten saaren joku nurkka oli omistettu jätteenpoltolle eikä roskia kuskattu toisille saarille. Meren mukana kulkeutuu tietenkin kaikenmoista muovisälää ja kumikuraa rannoille. Turistirannat oli aina siivottu, mutta muuten ympäri saarta oli rikkinäisiä varvastossuja ja sipsipusseja. Mutta ei Ukulhaksella. Siistiä sakkia!