Singapore-stoppi

Yllättävää kyllä, meiltä Wadeyestä ei mene suoria lentoja Suomeen, joten mun on lennettävä Darwinin ja Singaporen kautta. Darwinissa ei tee mieli pysähtyö, mutta Singaporessa voisi pari päivää viettääkin. Olisinhan mä ehtinyt Suomen-jatkolennolle vielä saman päivän aikana – ehkä – mutta mä olen oppinut venyttämään sadekauden lentojen väliä turvallisen pitkäksi. Eihän sitä tiedä vaikka olisi syklooni päällänsä. Viime vuonna en olisi ehtinyt jatkolennolle, sillä meidän Wadeyen- pikku koneella meni lentoon kolme kertaa niin kauan kuin aikataulun mukaan olisi pitänyt. Varsinkin iltapäivälennot ovat kuin istuisi kuivausrummussa, ja usein kaikki lennot on peruttu sen kummempia seremonioita. Parempi siis jättää lentojen väliin parikin päivää, jotta varmasti ehtii.

Tällä kertaa meidän pikku kone oli ajoissa ja lensi ihan ilman suurempia pomppuja. Singaporeenkin päästiin sen kummemmitta draamoitta. Tosin sielläkin taivaat olivat melko synkän näköiset. Mä viskasin rinkan hostelliin ja kävin kiertelemässä tutuissa maisemissa. Ei se Singapore paljon ollut muuttunut viime kerrasta, mutta aina siellä on ihan mukava käydä pyrähtämässä. Mä ostin metrolipun, jolla sai suhata niin paljon edes takaisin kuin vain mieli teki, ja siihen kuului myös ilmainen turistipaattikierros Singaporen satamassa ja jokea pitkin.

Turistitouhujen jälkeen kävin pyörähtämässä Chinatownissa ja Little Indiassa. Chinatown on kyllä kaunis. Tyypilliseen Kiinakaupunki-tyyliin mä vedin mahan täyteen taivaallista sapuskaa, kiertelin kaartelin rihkamakauppiaiden kojujen välissä ja vetäsin kulmakarvat kuntoon kiinattarien halvassa kosmetiikkaputiikissa. Pikku-Intiasta tarttui mukaan mutsille ja kummitytölle tuliaisia. Hankala sieltä oli löytää vaatteita, jotka sopisivat suomalaiseen makuun kaiken mailman krumeluuruuksien ja killinkien kanssa. Toisaalta prinsessaleikkeihin vaatteet ovat oikein sopivia.

Mun jatkolento Suomeen oli seuraavana päivänä vasta puolenyön aikaan, joten mulla oli käytännöllisesti kaksi päivää aikaa tamplata Singaporen katuja. Seuraavana päivänä kävin mun metrolippuun kuuluvalla bussiturneella. Kuten paremman luokan vyölaukku-tennissukka-turisti mä nousin kaksikerroksisen avobussin kyytiin ja suhasin ympäri kaupunkia. Oikeastaan se olikin yllättävän mukavaa touhua. Vähän kuin vuoristorata senioreille. Ja mä taisinkin olla ainut alle 70-vuotias kulkuneuvon kyydissa.