Ohi on - toistaiseksi

Loppuihan se kouluvuosikin viimein. Oli kyllä aika tervassa juoksua viimeiset viikot. Kaikki olivat toistensa kurkuissa kiinni, ja kaikilla oli pinna kireänä. Mä en tiedä, kummat ärsyttivät enemmän - oppilaat vai työkaverit.

Suuri osa niistä työkavereista, jotka eivät ärsyttäneet, tekivät lähtöä lopullisesti. Pojat lähtivät Kanadaan, Mikhaila Meksikoon ja muut sinne, mistä olivat tulleetkin. Oli läksiäisiä läksiäisten perään. Toisaalta oli ihan hyvä päästä välillä tuulettumaan.

Meidän vaki party-paikka sulki ovensa viimeisen kerran. Pojat olivat aikoinaan hommanneet kämppäänsä diskopallon, -valot ja savukoneen. Siellä sitä tuli rellestettyä pari vuotta. Poikain asunnon sohva oli vähän kuin meidän Central Perk. Sillä tuli notkuttua ilta jos toinenkin.

Viimeisenä koulupäivänä mä ainakin olin jo aika nollissa. Raahasin kakarat viimeisen kerran todistustenjakoon. Muksut saivat taas Stronger & Smarter -t-paidat. Sellaisen saa ne oppilaat, jotka ovat ainakin yrittäneet opiskella ja ovat ilmestyneet pääkallopaikalle useimmiten. Mulla on käytännöllisesti katsoen kaksi oppilasta, joilla mä annan t-paidan aina vuorotellen. Toiselle syyslukukaudella ja toiselle kevätlukukaudella.

Iltapäivällä oli takki aika tyhjä. Ei jaksanut edes jännittää lento Darwiniin. Se kun tuppaa olemaan monsuunikaudella aivan kamala. Osaksi asiaan auttoi tietenkin rommi, jotka Mikhailan kanssa korkattiin heti, kun lentokoneen pyörät irtosivat asfaltista. Mikhaila vilkutteli pitkään paikallisille, jotka olivat tullee heittämään hyvästit lentokentälle. Mulla on vielä tätä edessä kaksi vuotta. Mikhailalla ohi on.