Malediivit: Male

Kaksi viikkoa hytisin Suomessa, ja alkoi olla sellainen fiilis, että olisi ihan hyvä päästä jonnekin lämpimään toviksi, ennen kuin koulu alkaa taas. 

                 Maanantai                                  Tiistai

Meillä oli tärskyt Grantin kanssa Singaporessa ja lennot uuden vuoden aattona Malediiveille. Me saavuttiin Malediivien pääkaupunkiin Maleen ja tajuttiin, ettei kumpikaan muista, mistä hotellista meillä oli maksettuna huone. Grant muisteli, että hotellin nimi oli Male Inn, joten taksilla sinne. Eihän meillä sieltä mitään huonetta ollut, mutta sen tajuamiseen meillä meni noin kolme varttia, jotka vietimme kaikenmoisten sähköisten viestinten edessä koettaen saada sähköpostia auki. Tarkoitus oli katsoa vahvistusviestistä hotellin nimi. Ei auennut, kun olimme vieraassa maassa.

Sitten tapeltiin. Sitten mä hävitin passin. Sitten me käveltiin reput selässä hotellikatua edes taas. Sitten me käytiin kolmessa muussa hotellissa. Sitten me tajuttiin katsoa sähköpostin sijaan pankkitiliä. Ei muistettu, kumpi oli huoneen maksanut. Sitten löytyi kuitti. Jossa ei ollut hotellin nimeä. Sitten mä löysin passin. Sitten me löydettiin hotellin nimi. Sitten me löydettiin hotelli. Se hotelli oli varauksesta huolimatta täynnä. Sitten saatiin uusi huone uudesta hotellista. Sitten saatiin reput selästä. Ja sitten mä pääsin suihkuun. Eikä koko prosessin aikana tullut edes perkelöityä kauhean paljon. Tosin kaikki on suhteellista.

Me käyskenneltiin hotellin ympäristössä, ja äkkiä ärsyyntyminen katosikin, sillä maisemat olivat aika ihanat. Vaikka rannalla olikin auringonotto ja bikineissä kuljeskelu kielletty, oli hiekka ihanaa ja vesi valloittavan väristä. 

Me käppäiltiin rannalla ja käytiin paikallisessa teekuppilassa lounaalla. Me oltiin etukäteen luettu malediiviläisestä sapuskasta, ja me kummatkin haluttiin kovasti kokeilla short eats –herkkuja – pieniä pasteijoja, joiden sisällä on kookosta, tonnikalaa ja chiliä. Jumankekka, että maistuikin hyvin!

Siltä saarelta, jolla meidän hotelli oli, loppui hyvin nopeasti tekeminen. Paikka oli melko sieluton. Tosin saari on ollut olemmassakin vasta muutaman vuoden. Malediiviläisiä odottaa sellainen pikku uhka, että kohta ei ole tippaakaan maata, jolle rakentaa asumuksia. Pieni ilmiö nimeltä ilmaston lämpeminen meinaa sitä, että merenpinta nousee ja jättää alleen jokaisen saaren. Malediivien korkein kohta on nimittäin 2,4 metriä. Maan hallitus pistää kovaa vauhtia turistidollareita talteen, ja näillä dollareilla on tarkoitus tulevaisuudessa ostaa uusi kotimaa kaikille kansalaisille. Sitä odotellessa hallitus rakennuttaa keinosaaria, jotka ovat ennustetun merenpinnan nousun tavoittamattomissa. Meidän hotellisaari on yksi näistä keinotekoisista saarista. 

Me mentiin veneellä läheiselle Malen saarelle katselemaan mailman menoa. Tästä saaresta huokui jo kauas, että täällä on asuttu ja kauan. Malen kadut olivat todella kapeita ja fiilis oli lähinnä klaustrofobinen. Me käveltiin päämäärättömästi ympäri saarta ja istuttiin hetkeksi katsomaan, kun lapset ajoivat puluja takaa torilla.

Oli uuden vuoden aatto, ja kadulla oli mainoksia ilmaiskonsertista. Hetki mietittiin, jaksaisiko valvoa puoleen yöhön. Auringon laskettua tuli kyllä aika vahvasti sellainen olo, että tämä oli nyt tässä. Kiitos, 2014, mutta nyt ei jakseta tätä vuotta tämän enempää, joten me suhattiin paatilla takaisin hotellisaarelle ja vedeltiin hirsiä jo joskus yhdeksän aikaan. Huomenna sitten eri meininki.