Ei napannut

Mun työnhaku ei ole tuottanut hirveästi tuloksia. Ballaratissä ei ole mitään duunia mulle. Ei mitään, mitä viitsisi tehdä, tai mitään, mihin mut haluttaisiin. Edes paikallinen Lidl ei halunnut mua, vaikka mulla olisi alalta vaikka kuinka paljon kokemusta. Mä olen ylikoulutettu, mutta mun koulutuksella ei irtoa täältä mitään, kun mentaliteetti on se, että jopa kouluttamaton natiivi kielenpuhuja on aina parempi enkun ope kuin ihminen, joka on opiskellut alaa monta vuotta, mutta on syntynyt vääränkieliseksi. Ei sillä, että mä olisin edes halunnut syntyä enkunpuhujaksi. Ei napannut.

Tuloksettoman työnhakuprosessin jälkeen mä siis päätin heittää verkkoa muille vesille. Lisäksi mä inhoan Ballaratiä ja Ballarat tuntuu inhoavan mua. Melbournesta toki voisi löytyä jonkinlaista siistiä sisätyötä, mutta Grant inhoaa Melbournea. Melbourne ei inhoa ketään. Grant haki töitä Maryborough-nimisestä kylästä. Mä en ollut kauhean innoissani siitä, sillä Maryborough ei ole kummoinenkaan. Kuin Ballarat mutta pienempi. Ei millään tavalla eksoottinen, mielenkiintoinen tai houkutteleva.  Ei napannut. Onneksi se ei saanut sitä duunia. Ei napannut Grantilläkään.

Sitten Grantille tarjottiin töitä Moree-nimisestä kylästä Uudesta Etelä-Walesista. Moree on monen tunttin ajomatkan päästä rannikolta tai lähimmästä kaupungista, mutta houkuttimena toimi lupaus siitä, että myös mulle löytyisi hommia. Sitten kävi ilmi, että mun työt saattaisivat olla siivoushommia paikallisessa motellissa. Ei jumankauta! Mähän olin niin innoissani, että olisin voinut heittää volttia takaperin. NOT. Ei paljon napannut. Mä yritin muotoilla tuntemukseni seuraavanlaisiksi teeseiksi: 

1) Mä voin mielelläni tehdä työtä, joka on ihan kuraa, paikassa, joka on kiva. Kuten Melbourne. 

2) Tai mä voin mielelläni tehdä työtä, joka on kivaa, paikassa, joka on kuraa. Kuten Moree. 

3) Mä en, however, aio tehdä työtä, joka on kuraa, paikassa, joka on kuraa. Capici? 

Kirkon oveen teesien naulaaminen olisi kaiketi ollut melko hyödytöntä, mutta teki mieli kyllä nakuttaa ne Grantin otsaan, kun ei oikein muuten taitanut mennä perille.

Monet Grantin kavereista ovat työskennelleet Australian pohjoisosissa pienessä aboriginaali kylässä nimeltä Wadaye. Palkka on ollut hyvä, sillä paikka on niin keskellä mitään, että sinne ei tervepäiset ihmiset muuten halua. Raha toimii suurena houkuttimena. Lisäksi koulusta sanottiin, että he koettaisivat järkätä mulle myös opettajan pätevyyden Australiassa, jotta mä voisin saada duunia samasta koulusta. Vihdoin nappasi! Jeah, jeah, hallelujah! Palkka olisi melko korkea, ja koulu maksaa majoituksen, joten rahaa jäisi helposti myös säästöön. Lisäksi Wadeyessä on alkomaholi kielletty, joten rahaa ei ainakaan menee viikonloppu-ulkoiluihin. Eikä shoppailutarjoilukaan ole mitenkään erikoinen. Chi-ching! Mä jo kattelin lentoja Darwiniin, mutta sitten ne opettajat, jotka olivat päättäneet lähteä takaisin kohti etelää, päättivätkin jäädä, mikä meinasi mitä? Jep. Oikein: ei napannut taaskaan.

Mä aloin siis hakea enkunmaikan hommia ympäri Aasiaa, mutta sielläkään ei oltu oikein innoissaan musta ja mun työkokemuksesta. Kaikki meni hyvin niin kauan, kunnes ne siellä hokasivat, että mulla ei ole Australian passia. Koreaan kuulemma saa työluvan vain natiivit enkunpuhujat perkeleet. Japaniin on niin paljon hakijoita, että niillä on varaa valita. Aivan toivotonta. Lopulta meihin otettiin yhteyttä Kiinasta. Kiina ei ollut mun listan kärjessä missään mielessä ihan vain rahantulon takia. Japanissa ja Koreassa tulisi mammonaakin ihan mukavasti. Kiinassa meidän kuukausipalkka olisi vain vähän päälle tonni. Tosin vuokra olisi ilmainen, ja tonnilla elää kyllä Kiinassa ihan hyvin. Okei, ehkä se huono palkka ei olisikaan niin suuri juttu. Sitä paitsi mä voisin oppia puhumaan kiinaa, ruoka olisi taatusti törkeän hyvää ja mä saisin työskennellä sellaisten oppilaiden kanssa, jotka jopa kunnioittavat opettajia ja haluavat oppia. Miettikääs sitä! Jo alkoi nappaamaan.

Meillä oli työhaastattelu, ja työnantajat tuntuivat olevan todella kiinnostuneita ja innostuneita meistä. He jopa järjestäisivät meille ilmaiset lennot, majoitukset, puhelimet, kaikki. Me lähetettiin heille meidän CV:t, todistukset, valokuvat, sun muut, ja valoisalta näytti. He lähettivät meille työsopimukset allekirjoitettavaksi ja lisätietoa kouluista. Meidän sijoitettaisiin Nanjingiin! Wow! Jee jee! Vihdoinkin nappasi monen kuukauden työnhaun jälkeen, ja Nanjing vaikutti todella lupaavalta ja mukavalta kaupungilta. Vitsi, mä olin innoissani. Mä puhuisin ensi vuonna tähän aikaan kiinaa! Kiinaa!

Me käytiin Ballaratissä paikallisessa terveyskeskuksessa hakemassa lääkärintodistukset, jotka osoittavat, että me ollaan tarpeeksi terveitä työskentelemään ulkomailla.  Mä en viitsinyt mainita, että Intian-reissun jälkeen kiinteä kakka on vieläkin aina tervetullut yllätys. Olisivat sitten kysyneet! Seuraavana päivänä oli tarkoitus järjestää matkavakuutus, ja sitten se olisikin siinä. Työnantajat olivat järjestäneet lennot meille elokuun loppuun, ja työt alkaisivat syyskuussa. Mieletöntä! Me oltiin kävelemässä terveyskeskuksesta autolle, kun Grantin puhelin soi. "Wadeyestä päivää! Vieläkö te tulisitte? Me voidaan tarjota teille vajaat kuusi tonnia kuussa ja ilmaisen majoituksen. Kuinka olisi?"  Voi, nyt vishnu! Mitäs me nyt tehdään. Mä aloin vääntää listaa hyvistä ja huonoista puolista:

WADEYE	KIINA
+ raha: törkeä määrä fyffeä	- raha: mitään ei jäisi taskun pohjalle vaikka Kiinassa voisikin elää leveästi
- oppilaat: opettaja saattaa saada pulpetista päähän	+ oppilaat: opettajaa saatetaan jopa kuunnella
- kieli: tuskin mä mitään aboriginaali kieltä oppisin	+ kieli: mä puhuisin kiinaa, motherfu*kers!
- sijainti: monsuunikauden aikana pois pääsee vain lentokoneella	+ sijainti: Nanjing, motherfu*kers!
- ruoka: uppopaistettua aussi kuraa	+ ruoka: kiinalaista kolme kertaa päivässä, motherfu*kers!
- kylä: 3000 asukasta, mälsät palvelut	+ kaupunki: joko mä sanoin "Nanjing, motherfu*kers!"? Monta miljoonaa asukasta.
TOTAL: 1 plussa, 5 miinusta	TOTAL: 1 miinus, 5 plussaa

Tämän jälkeen päätös olikin helppo tehdä. Mä päätin aluksi pessimistisesti, että mä vaan odotan, että jompikumpi vaihtoehto kusee, kuten mulle oli jo käynyt lukemattomia kertoja tämän syksyn aikana, ja sitten mä vain valitsisin sen toisen. Wadeyestä ei löytynyt kuin se yksi hyvä puoli, ja Kiinasta ei löytynyt kuin se yksi huono puoli. Aika päivänselvää! Me mennään Wadeyeen. Että näillä mennään. Nappasi.