Artisti ei maksa

Niin me sitten lähdettiin Wadeyeen. Meidän reittisuunnitelma oli seuraavanlainen: Ballarat-Melbourne-Alice Springs-Darwin-Wadeye. Meidän tuleva työnantaja maksoi meidän lennot ja yhden yön majoituksen Darwinissa. Me saatiin lentää ihan aikuisten oikealla lentoyhtiöllä - ei millään halpiksella - ja meidän hotellilla oli jopa useampikin tähti. 

Tämä kaikki oli meille uutta ja jännittävää, sillä meidän on tapana reissata siitä, mistä aita on halvin. Lisäksi meille oli luvattu ruokarahaa 70 dollaria per naama. Jee! Joten mehän lennettiin kuin aikuiset ihmiset koneessa, jossa tarjoiltiin valjua sapuskaa, jota me sitten syötiin kuin aikuiset ihmiset, yövyttiin hotellissa kuin aikuiset ihmiset ja syötiin hotellin ravintolassa kuin aikuiset ihmiset. Oli kyllä aika miellyttävä olo. Artisti ei maksa.

.

Kengurusalaatti

Barramundi-kalaa

Suklaapommi

Siihen se sitten loppuikin. Työnantaja maksoi meille yhden yön ja loput olisivat meidän vastuulla. Ihan omasta tahdostammehan me lennettiin Darwiniin viikkoa aikaisemmin. Tarkoitus oli etsiä halpa hostelli tai Couch Surfingistä sohva, jolla nukkua, ja vähän relata pohjoisen lämmössä. Ei ihan mennyt kuin Stromsössä. Ei löytynyt ketään, joka olisi meitä ja meidän 75 kiloa matkatavaraa majoittanut. Eikä löytynyt myöskään hostellia, josta olisi löytynyt vapaita sänkyjä. Tuntui siltä, että koko mantereen reppureissaajat olivat kylmää paossa Darwinissa. Eipä löytynyt muuta mahdollisuutta, kuin vuokrata auto ja nukkua siinä, joten meidän viiden tähden hotellit vaihtuivat vanhaan pakunröttelöön, jonka taakse oli heitetty pari patjaa. Vähänkö mukavuustaso tipahti, kun artisti alkoi maksaa.

Artisti maksaa

Meidän ensimmäinen yö oli melko masentava. Mä olin saanut ensimmäisellä Aussilan-reissulla sakot julkisella paikalla leiriytymisestä, ja Darwinin joka kolkka oli täynnä leiriytymiskieltokylttejä. Osattiin päätellä, että melko varmat sakot olisivat tiedossa, joten me kurvailtiin meidän rötiskällä kaupungista ainoaa tietä pois kohti etelää levähdyspaikan toivossa. Ei sieltä mitään löytynyt, joten me parkkeerattiin teollisuusalueelle nukkumaan parkkipaikalle. Ei mennyt aikaakaan, kun pakun oveen koputettiin. Voi kettu! Me ei avattu ovia, mutta olihan se nyt melko selvää, että koreasti maalatussa reppureissaajien suosiman vuokrafirman pakettiautossa nukutaan. Ei kai se tyhjänä siellä seiso. Mä vilkaisin verhon takaa ja huomasin, että poliisiauton sijasta vieressä oli vartiointiliikkeen auto. Vartijasetä oli oikein mukava ja sanoi, että hänen työnantajansa ei oikein tykkää siitä, että firman parkkipaikalla nukutaan. Ymmärrettävästi. Vartija vielä neuvoi meille paremman paikan. Kiva setä! Me vaihdettiin maisemaa teollisuusalueen pimeälle kujalle. Mä en tiedä, mikä siinä oli, mutta en saanut nukuttua juuri lainkaan loppuyönä. Lisäksi joku pässi heitti meidän röttelöä ohi ajavasta autosta jollain, mikä mätkähti ilkeästi pakun kylkeen. Joka kerta, kun meidän ohi ajettiin, mun pää nousi kärppänä tyynystä ja mä vilkuilin verhojen takaa kuin mikäkin kyylätantta.

Me lähdettiin aamiaiselle melko lailla juuri auringonnousun jälkeen. Mä muistin viime vierailulta tienviitan, joka ohjeisti meidät oikein mukavalle rannalle. Vedessähän ei uskalla puljata, kun siellä on crocs & stingers - krokoja ja meduusoja. Krokot nyt on krokoja, mutta nämä meduusat eivät olekaan mitään ihan tyypillisiä hyytelömöykkyjä, vaan niiden pitkät lonkerot sisältävät jonkinsorttista hermomyrkkyä, joka saa ihmisen ihan hengiltäkin. Jos lonkeron sipaisuun ei kuole, on tiedossa luvassa aikamoista kärsimystä, sillä tunnetta on kuvailtu maailman järkyttävimmäksi kivuksi. Avuksi käy etikka tai etikan puutteessa virtsa. Mä en halunnut huonosti nukutun yön päälle vielä, että Grant joutuisi kusemaan mun päälle, joten mä jätin puljailut puljailematta ja keskityin maisemien ihailuun. Vesi oli kyllä houkuttelevan turkoosia.

Kävimme iltapäivällä Darwinin kuuluisalla Mindil Beach -rannalla, jossa järjestettiin vuotuinen sekopääralli. Aussit ovat siitä samankaltaisia kuin mekin, että he tykkäävät järkkäillä kaikenlaisia älytöntä päänmenoksi. Jos suomalaiset eivät olisi menneet keksimään eukonkantoa tai hyttysentapon MM-kisoja, aussit kyllä olisivat. Täällä harrastetaan muun muassa kanankakkabingoa, mikä merkitsee sitä, että pubiin on roudattu pelilauta, joka on jaettu numeroituun neliöihin. Asiakkaat voivat "ostaa" yhden tai useamman numeroidun neliön. Laudalle asetetaan kana. Se pelaaja, jonka numeroidulle neliölle kana kakkaa ensimmäisenä, voittaa bingon ja kaikkien muiden osallistujien panokset. Jep. Very high society. No mutta, enivei, me ei menty pelaamaan kanankakkabingoa vaan seuraamaan tapahtumaa nimeltä Beer can regatta - kaljatölkkiregatta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kisaajat rakentavat kaljatölkeistä veneen, jolla melotaan kilpaa muiden kaljatölkkipaattien kanssa siellä krokojen ja meduusojen seassa.

Me lämmiteltiin Ballaratin jäljiltä kohmeisia varpaita rannalla auringossa ja seurattiin regattaa muutaman tuhannen muun ihmisen kanssa. Me saavuttiin pohjoiseen oikeastaan parhaimpana vuodenaikana. Päivät ovat pääosin pilvittömiä, ja aurinko saakin porotella esteettömästi siniseltä taivaalta. Päivän lämpötila nousee noin 30 asteeseen, mutta yöt ovat suhteellisen viileitä, joten nukkuminen ei tuota vaikeuksia, ellei sitten joku pässi heittele kiviä/kaljatölkkejä pakun kylkiin. Australian pohjoisosat ovat monsuunialuetta, joten sää kyllä tulee muuttumaan. Ensin ilma alkaa muuttua tunkkaisen kosteaksi ja ukkosmyrskyt alkavat yleistyä. Sitä kestää pari kuukautta, ja sitten alkavat rankkasateet, jotka tuovat kyllä mukanaan väliaikaisen helpotuksen kostean nihkeästä ilmasta. Vuodenaikoja on siis tasan kaksi: kuiva ja kostea. Aboriginaaleilla tosin on vuodenaikoja kuusi, mutta jos mä nyt ensin harjoittelisin näiden kahden kanssa.

Kuivan kauden aikana Darwinissa tapahtuu kaikenlaista kivaa - vähän kuin Suomen kesässä. Mindil-rannalla järjestetään vuosittaisen kaljatölkkiregatan lisäksi kaksi kertaa viikossa rantamarkkinat. Rannan viereinen puisto täyttyy kymmenistä kojuista, joista saa joko repun täyteen tilpehööriä tai mahansa täyteen kaikenmoisia eksoottisia herkkuja kuten malesialaista laksaa, krokotiiliburgereita, trooppisista hedelmistä puristettuja mehuja tai vaikka kengurusushia. Mä ostin puoli tusinaa ostereita, sillä niitä en ole huomattavasta iästäni huolimatta ikinä päässyt maistamaan. Grant suositteli mulle oysters kilpatrick, jotka ovat kuulemma aloittelijalle oikeaa kamaa. Ihan hirveää kuraa, sanon minä. Osterit olivat peitetty ällömakealla grillikastikkeella ja pekoninpaloilla. Olisi pitänyt olla luottoa itseensä enemmän, ja vain ottaa osterit naturellina. Vaikka ostereita ei olekaan ennen tullut maisteltua, en mä silti enää ole aloittelija uusien juttujen kokeilussa. No, onneksi löytyi meidän Malesian-reissulta suursuosikiksi noussutta chendolia, jolla sai sen hirveän soosin maun huuhdeltua suustaan. Mikä taika siinä on, että nämä täällä tykkäävät uittaa kaiken grillilihoista ostereihin ällömakeassa siirapissa? Hyi hyi.

Meidän oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus viettää viikko Darwinissa, mutta nyt, kun meillä oli oma menopeli alla, me päätettiin lähteä tienpäälle ja kohti läheistä kansallispuistoa. Ei huvittanut kiereskellä toista yötä kuumassa pakussa kaupunkialueella, joten me lähdettiin seikkailemaan yhteen vaikuttavimmista paikoista Aussilan mantereella. Siitä lisää myöhemmin. (Mieletön cliffhanger!)