Puhu äänellä, jonka kuulen

Kävin sitten täyttämässä kansalaisoikeuteni ja äänestin, joten voitaneen sanoa, että olen täten vastuuntuntoinen aikuinen ihminen. Khrm. Mä olen kyllä aina ollut sillä tavalla periaatteen naisia, että aina on äänestetty, sillä mä olen sitä mieltä, että jos ei äänestä, ei sitten auta valittaa, jos homma ei mene niin kuin pitäisi. "Ei saa Kelasta tarpeeksi rahaa?" No, äänestitkö? "Sähkö on kallista?" No, äänestitkö? "Pullokone söi tölkin?" Et kai äänestänyt vaan väärin? 

Mulle tuli postissa ilmoitus äänioikeudesta presidentinvaaleissa, jossa mua kehotettiin äänestämään Ruusukorttelin palvelukeskuksessa osoitteessa Puistokatu 11, Turku. Finland. Pieni ongelma. Onneksi pienestä präntistä löytyi myös tieto, että voin käydä äänestämässä Melbournessa Suomen kunniapääkonsulaatissa. Joten sinne! Mä treffasin mun suomalaiskamun, Wilman, kanssa Melbournessa, käväistiin äänestämässä ja muuten vaan palloiltiin ympäri kylää loppupäivä. Täytyy sanoa, että Suomen kunniapääkonsulaatti tarjosi oikein kivat maisemat äänestyskopista - ja äänestyskahvit!

Äänestäminen täällä onkin pikkasen eri homma kuin Suomessa. Eroja on useampikin, mutta erityisesti kaksi seikkaa tekee äänestämisestä Aussilassa aika mielenkiintoisen projektin. Ensinnäkin äänestäminen on pakollista. Jep. Postissa rapsahtaa sakot, jollet käy äänestämässä. Toiseksi ehdokkaat laitetaan paremmuusjärjestykseen siten, että suosikin viereen kirjoitetaan numero yksi ja inhokin viereen numero viisi tai kuusi tai whatever. Nä on ihan friikkejä! Mutta aloitetaan nyt siitä äänestyspakosta. 

Äänestyspakon historia on juuri sellainen kuin voisi kuvitella. Porukkaa ei napannut äänestää, ja vain vähän päälle puolet kansalaisista vaivautui vaaliuurnille. Tästä tuimaantuneena tasmanialainen nationalisti, Herbert Payne, esitti vuonna 1924, että äänestäminen tehtäisiin lailla pakolliseksi. Kaikkien muidenkin mielestä idea oli oikein oiva. Vuoden 1925 valtiollisissa vaaleissa äänestysprosentti olikin sitten jo päälle 90:n. Nationalistilla tarkoitetaan täällä muuten niitä, jotka haluaisivat, että Australia olisi itsenäinen. Rojalisti taas on tyytyväinen Englannin kruunun alla. Jos Herbert olisi aikoinaan tiennyt, että australialaiset tulisivat äänestämään asiasta ja nationalistit tulisivat häviämään, olisikohan hän viitsinyt vaivaantua alhaisesta äänestysprosentista…

Äänestyspakkolaissa on kyllä porsaanreikiä. Meillähän on automaattisesti äänestysoikeus, kun on 18 vuotta mittarissa, mutta täällä täytyy rekisteröityä äänestäjäksi. En löytänyt, kuinka moni täysikäinen aussi on jättänyt rekisteröitymättä, mutta internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi tieto, että vain noin viisi prosenttia rekisteröityneistä jättää äänestämättä. Monet kuitenkin jättävät rekisteröitymättä sakkojen pelossa. Älytöntä. Sakko on 20 dollaria, 16 euroa. Ja se tulee postissa, jos tulee. Ilmeisesti vaaliviranomaiset arpovat äänestämättä jättäneistä muutaman onnekkaan, jolle sakko rapsahtaa. Jos sakkoa ei maksa, on tiedossa oikeusistunto. Mutta ei tässä vielä kaikki! Myös rekisteröityminen on pakollista. Kuitenkin jos päättää olla rekisteröitymättä, suojaa äänestyslaki Commonwealth Electoral Act 1918 sanktioilta. Eikä tässäkään vielä kaikki! Ei riitä, että käy äänestyspaikalla vilauttamassa ajokorttia ja lähtee kotiin, sillä vaalilipun vastaanottaminen, äänestyskopissa käyminen ja lipun vaaliuurnaan tiputtaminen ovat myös kaikki pakollisia kuten Section 245 of the Electoral Act käskee. Lipun voi toki jättää tyhjäksi. Huh. Eikö tätä voisi tehdä jotenkin helpommin. Jos ihminen tahtoo olla juntti ja jättää äänestämättä, se hälle suotakoon.

Silloin tällöin joku poliitikko ottaa asian esille, mutta muut eivät oikein innostu. Pakon poistamista puolletaan lähinnä filosofisin perustein, mutta yksikään hallitus ei oikein ole ajatuksesta innostunut. Ai, että miksi? No, siksi että äänestyspakko meinaa ehdokkaille verokirstusta suuremman osan kampanjointiin. Rahastahan kaikki loppujen lopuksi on kiinni. Äänestyspakko  meinaa myös sitä, että pienten puolueiden on vaikea päästä limppuun kiinni, sillä niiden keskitientallaajien, jotka eivät innostu mistään ja joita ei kiinnosta mikään, on pakko täällä äänestää, ja tyypillisimmin nämä äänet menevät suurimmille puolueille. Tämä on tietenkin hyvä, sillä nämä äänet lyttäävät muun muassa pedofiliapuolueet, ja huono, sillä ne lyttäävät myös vihreät. Ei mikään ihme siis, että suuret puolueet eivät ole kiinnostuneita pakon purkamisesta. He saavat ilmaista rahaa ja ilmaisia ääniä.

Okei, se siitä. Sitten olisi vielä se paremmuusjärjestysäänestäminen. Vaalilipussa on kaksi osaa: ensimmäisessä osassa voi nimetä vain yhden puolueen, mutta toisessa osassa voi laittaa itse ehdokkaat paremmuusjärjestykseen. Osista valitaan vain jompikumpi. Periaatteessa tämä takaa äänestäjälle mahdollisuuden äänestää oikeasti sitä puoluetta tai ehdokasta, jota haluaa. Kuvitellaanpa meikäläiset presidentinvaalit mutta ilman toista kierrosta. Meidän järjestelmässä mä voin äänestää Haavistoa, koska niin haluan, sillä voin toisella kierroksella vielä vaihtaa ääneni, jos kakkonen ei olekaan ykkönen. Jos meillä ei olisikaan toista kierrosta, saattaisin antaa ääneni Saulille, sillä Timppaa en linnaan ainakaan halua. Mun ei siis tarvitse äänestää jotakuta "vastaan" äänestämällä ihmistä, jota tiedän monen muunkin äänestävän. Paremmusjärjestyssysteemissä voin antaa pisteeni ihmiselle, jonka haluan pärjäävän, ja jättää inhokin tyhjäksi. Vähän kuin Big Brotherissa. Loistavaa! Kuitenkin vain viisi prosenttia äänestäjistä valitsee toisen osan. Lisäksi hylättyjen äänien määrä on korkeampi, sillä virheiden mahdollisuus on suurempi. Jos numerosarjasta unohtuu yksikin numero tai jos jokin numero on raapustettu kaksi kertaa, ääni hylätään.

Mutta palataan nyt vielä hetkeksi Suomen asioihin. Mä jopa harkitsin toisen kierroksen väliin jättämistä tietyissä tapauksissa, sillä se on täkäläisittäin vähän huonona ajankohtana, sillä seuraava päivä on Australia Day, joka on aussien lempparipyhä ja sisältää ankaraa grillausta ja kaljan juontia. Nämä tietyt tapaukset ovat seuraavat mahdolliset tilanteet: 1) Haavisto ei pääse toiselle kierrokselle ja 2) Timo soini ei pääse toiselle kierrokselle. Mikäli nämä kaksi faktoria olisivat toteutuneet, olisin voinut olla melko vakain mielin sen suhteen, että, vaikka suosikkini ei jatkoon päässytkään, presidentiksi valitaan ilman mun ääntäkin kohtuu järkevä yksilö… Väyrystä lukuun ottamatta, mutta voin olla melko rauhallisin mielin myös tämän suhteen, sillä ei kai kukaan oikeasti Väyrystä äänestä. Vai äänestääkö?

- - - - -

Voi ny kiukun kiukku! Tänään on ensimmäinen äänestyspäivä, ja me mentiin Wilman kanssa äänestyspaikalle. Arvatkaas mitä! Ei voitu äänestää, sillä äänestyslaput ovat matkalla Canberran suurlähetystöstä Melbourneen ja saapuvat paikalle auttamattomasti myöhässä, joten tänään kukaan ei äänestä täällä ketään. Olemme kuulemma kuitenkin erittäin tervetulleita äänestämään huomenna. Mutta, voi tulikivenkatku, mehän ollaan silloin Australia Dayn vietossa aivan toisella puolella Victorian osavaltiota. Rähmä! Kyllä nämä täällä osaavat sählätä, vaikka suomalaiset ovatkin tunnettuja säntillisyydestään. Vika oli varmasti australialaisessa courier-palvelussa. Eikös niin? No mutta, jos minä en täällä nyt saanut ääntäni kuuluviin ja sinä siellä harkitset, menisikö vai eikö menisi, niin mene ja äänestä mun puolesta kakkonen ykköseksi!

Surku-Saara.