Oltiin sitten muutama sunnuntai sitten katsomassa, kun Grantin vanha yliopistokamu kävi tahtomassa itselleen vaimon. Meidän osallistuminen kekkereihin oli aina vähän hilkulla, sillä meidän kutsu tuli vain tekstiviestillä muutama kuukausi sitten. Grantin ystävä kertoi menevänsä naimisiin tammikuussa ja tiedusteli, missä me mahdetaan olla silloin. Ei sälli tainnut odottaa, että me ollaan maisemissa, sillä meidän kutsun varmistuminen kesti ja kesti ja kesti. Ja kesti. Lopulta Grant soitti sulholle ja kysyi, mahduttiinko me mukaan ja mahduttiinko me molemmat mukaan, mikä meininki. Mua vähän nolotti, sillä mä en halunnut tunkea itseäni väkisin ihmisten häihin, joita mä en tunne, ja varsinkin siinä vaiheessa, kun kaikki järjestelyt on järjestelty. Mä ymmärrän, että suunnitelmien muuttaminen siinä vaiheessa on pirun hankalaa. Ja mä olen katsonut telkkarista myös Bridezillaa ja tiedän, miten morsiamet ovat oikein innoissaan, kun istumajärjestykset menevät uusiksi vain neljä päivää ennen häitä, ja soittelet siinä sitten pitopalvelulle jne. Sitten vielä menin telomaan polvet, nilkat ja ranteet niin, että varmasti olisin näyttänyt oikein edustavalta koktailmekossa. Mä päätin, että en mene. Sitten me mahduttiin - molemmat. Huoh. Okei. Mennään sitten. Polvet ruvilla. Sillä mä en mieluusti halunnut perua osallistumista ja laittaa niitä istumajärjestyksiä uusiksi - taas. Olenhan mä katsonut sitä Bridezillaa.
Okei, no se tuli sillä selväksi. Me sitten mentiin. Koska meillä ei ollut virallista kutsua, me ei oikein tiedetty, mitä kemuilta odottaa tai miten niihin varautua. Meillä ei ollut hajuakaan lahjatoiveista. Me kierreltiin Grantin kanssa kaupoissa ja pohdittiin päät puhki, mitä voitaisiin hääparille hommata. Sisustuskamasta oli vaikea valita mieleistä, kun ei tiedä, mistä he pitävät. Kodinkoneita tuntui turhalta ostaa, sillä me ei tiedetty, mitä he tarvitsevat. Me päädyttiin lopulta isohkoon teokseen, jota englantia puhuvat tykkäävät kutsua nimellä coffee table book, kahvipöytäkirja. Se on kai tarkoitus laittaa esille kahvipöydälle osaksi osoittamaan, miten viksua väkeä tuvassa asuu, ja osaksi vaan sisustuselementiksi. Meidän valitsema kirja ei käsitellyt puutarhanhoitoa tai ranskalaisia maataloja, sillä me ei jälleen tiedetty, mistä pari pitäisi, joten me valittiin kirja, joka käsitteli Pulitzer-palkinnon saaneita valokuvia. Aihe vaikutti meitä kummastakin oikein mielenkiintoiselta, mutta jälkikäteen mä hokasin, että tuli sitten valittua häälahjaksi pariskunnalle kirja, jota tähdittää noin neljä sataa sivua valokuvia ruumiista. Jep. Nappivalinta. Kaiken huipuksi, kun pääsimme perille pääkallopaikalle, saimme vilkaista kutsuja, jotka pari oli postittanut muille vieraille, ja niissä mainittiin, että lahjojen sijasta, nurkat kun kuulemma ovat jo valmiiksi täynnä roinaa, pari toivoi lahjoitusta häämatkarahastoon. Tämä merkitsi sitä, että meidän ruumiskirja oli ainoa paketti lahjapöydällä. Onneks' olkoon vaan.
Onneksi myös mentiin. Mulla oli todella kivaa. Mä olen jumittanut Ballaratissa poikien kanssa niin kauan, että pää on alkanut hajoilla. Oli kiva päästä ihmisten ilmoille varsinkin, kun tiesin, että ilta todennäköisimmin päättyy tanssimiseen. Poikien kanssa jos käy ulkona, ilta todennäköisesti päättyy pubin tiskillä notkumiseen. Hääpaikka oli mahtava. Sekä seremonia että koktailtilaisuus ja vastaanotto järjestettiin Melbournen lähellä viinitilalla aivan mielettömissä maisemissa. Viiniköynöksiä silmän kantamattomiin, ja horisontista nousivat vuoret, jotka hipoivat tummia pilviä. Itse viinitilan tarjoilut eivät jääneet maisemien varjoon. Oman tilan viiniä miljoonaa sorttia, josta valita. Ruoka oli käsittämättömän hyvää. Ei ainoastaan parasta ruokaa, mitä olen saanut häiden kaltaisissa kimppatilaisuuksissa, vaan parasta ruokaa, jota olen ehkä ikinä syönyt. Menu oli kattava ja makoisa. Enkä mä ymmärtänyt siitä kuin ehkä tuurilla joka kolmannen sanan.
Welcome to the Wedding of Dani & Zac Sunday January 8, 2012 _________________________________________________________________________ 1st Mezze Porcini dusted Wurrock lamb, warm potato & spring pea salad, Yarra Valley goats curd Katifi pastry wrapped prawns, pomegranate and baby cos salad with brinjal pickle Vanilla rubbed duck breast, king mushrooms with shards of bitter cocoa croquet 2nd Mezze Black Angus sirloin, crushed kipflers and mascarpone with parmesan crumbed asparagus Caramelised leek and thyme chicken ballantine with forest mushroom faro Served with sides of, Roasted kipfler potatoes with garlic and rosemary Rocket, pear, pecorino & hazelnut salad Canapé Desserts Seasonal fruit and berry tartlets New York style baked cheesecake with chocolate marbling Vanilla bean pannacotta in a chocolate cip |
Ainoa, mitä ymmärsin menusta, oli se, että nyt minulla on elämäni tilaisuus saada vaniljaa hierottua rintoihini. Tai sorsan rintoihin. Tai ankan. Meille tarjoiltiin koktailtilaisuudessa kaikenmoisia lihaisia pikkuherkkuja. Alkupalaksi oli lammasta, katkarapuja ja sitä ankkaa. Pääruokana oli härkää ja kanaa. Ei tainnut jäädä eläinkunnasta kovin monta lajia kokeilematta. Lisäksi jälkiruoat olivat aivan taivaallisia. Pieniä marjatorttuja, juustokakkua ja suklaaruukkuja. Oli kyllä niin hyvää, että teki mieli itkeä. Mä koetin aina asetella itseni tarjoilijan reitille niin, että tuli kokeiltua kaikkia jälkkäreitä. Useamman kerran. Hääpari oli selkeästi laittanut rahaa palamaan, sillä puitteet ja ruoka olivat mahtavat.
Lisäksi baari oli avoin koko illan. Jälkkäreiden lisäksi mä maistoin varmaan myös jokaista viinilajia. Rupesivat sitten iltaa kohden tanssiliikkeetkin vapautumaan sen viinin myötä. Tuli myös opittua, että niihin vapautuneisiin tanssiliikkeisiin ei kannata yhdistää kädessä hilluvaa punaviinilasia. Tietysti sitä oli sitten mekollakin. Morsian yllätti mut sitten naisten vessassa kyyristelemässä käsienkuivaimen alla, kun yritin kuivailla lavuaarissa pestyä mekkoa. "Ai, sä oot varmaan se Sara." Kas kummaa, että morsian tiesi mut nimeltä, vaikka me ei olla ikinä ennen tavattu. Ihan niin kuin hän olisi joutunut värkkäämään istumajärjestyksiä itku silmässä muutamaan otteeseen. "Joo, mä olen Saara. Hauska tutustua. Ja onneks' olkoon… ja silleen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti