Phoebe on putput

Kaikkien suosikki murrinh-patha sama on joko dumdum (muna) tai putput (raskaana). Phoebe on näistä jälkimmäisenä mutta näyttää ensimmäiseltä.

Me tiedettiin Grantin kanssa Phoeben raskaudesta aika reilusti ennen muita, sillä me oltiin järkkäämässä reissua Balille – ylläri – ja Phoeben ja Joelin (vauvan isä) piti perua matka raskauden takia. Meidät vannotettiin pitämään asia salaisuutena, ja kyseessä saattoikin olla ehkä elämäni ensimmäinen salaisuus, jonka olen onnistunut pitämään kaikilta. Phoebe ei kyllä auttanut asiaa juuri lainkaan, sillä lähes joka päivä töissä hän täytti kaikki raskaana olevan naisen stereotypiat:

         Kauhee nälkä!

         Mikä toi hirveä haju on?

         Vitsi ku tekis mieli suolakurkkuja ja kermavaahtoa!

         hahah ha haha HAH ahHAAHAHAHAHA (mielipuolista naurua)

         yhyhyh yhyhyyhhh (mielipuolista naurua seuraa surku ja parku)

         Joel, älä jaksa!!! (kiukuttelua)

         Ai, mun selkä on kipeä.

         Jalat on ihan turvoksissa.

         Onpas hirveän huono olo.

         Taas on nälkä!

Jengi pääsi kärryille aika nopeasti.

Mä en juurikaan vauvoista välitä. Mä en osaa osallistua vauva/lapsi/äiteys-keskusteluihin mitenkään, ja musta aihekin on kuolettavan tylsä (jopa tylsempi kuin urheilu, enkä mä sano tätä mitenkään kepein sydämin), mutta Phoebe osasi olla aika huoleton hautomo. Ihan kuin mimmi olisi ollut edelleen sama ihminen raskaudesta huolimatta. Ajatella!

Siksi mä en kauheasti stressannut, kun multa kysyttiin voisinko mä järkätä “baby showerin”. Mä olin ihan, että eikös niitä vauvoja kylvetetä eikä suihkutella, mutta ilmeisesti kyseessä olikin amerikkalainen lahjajuhla. Samaa sakkia kuin äitienpäivät, isänpäivät, ystävänpäivät, bridal showerit ja mitä näitä nyt on.

No, samapa tuo. Hauskaa oli, vaikka juhlakalu ei saanutkaan nautiskella alkoholia. Tuo oli ehkä epäsuomalaisin asia, jonka olen suustani päästänyt.

PS. Miten toimi Google kääntäjä, Phoebe?