Loman ensimmäiset päivät olivat aika vähätapahtumaisia - mikä tapahtumarikkaan vastakohta sitten onkaan! Ensimmäisenä päivänä kierreltiin markkinoita. Siihen meni ehkä tunti.
Seuraavana päivänä käytiin kirkossa. Tiedän, tiedän. Lomallakin kirkkoon? No, ei varsinaisesti tullut sellaista oloa, että olisi piru jo niskaan henkinyt, kun ollaan oltu erossa katolisesta koulusta jo kaksi päivää, mutta meidän majatalon isäntä kehotti tutustumaan. On kuulemma kovat laulukekkerit aina sunnuntaisin. Käytiin siis kahtomassa.
Istuttiin sisällä ehkä vartti, ja sitten oli jo sellainen fiilis, että ei viitsisi lomaansa tähän kuluttaa, joten me jatkettiin käppäilyä ympäri kylää. Sitten törmättiin kouluun. Kaksi asiaa, joista tarvitsin lomaa: jeesustelu ja koulu. Tämä koulu oli hyvin erilainen kuin meidän koulu. Meillä on millä mällätä - paavin taskut ovat lähes pohjattomat. Näillä kavereilla ei ollut edes seiniä koulussa. Pisti vähän vihaksi.
Onneksi on lähes krokotiilitön ranta, joka saa pahat ajatukset katoamaan alta aikayksikön. Lähes krokotiilitön siksi, sillä näissä maisemissakin on nähty krokotiilejä. Eihän me kauhean kaukana Australian pohjoisosista olla. Meille kyllä vakuuteltiin, että ei niitä ole näkynyt pitkään piiiiiitkään aikaan. Tiedä sitä sitten. Ihan ehjänä me sieltä kuitenkin palattiin.
Illalla meidän seurueen aussit päräyttivät majatalon karaokessa hienot musisoinnit. Ehkä hieman rantarommin auttamina. Aamulla mä olin sitten ainut, joka nousi auringon kanssa samaan aikaan.
Seuraavana päivänä toimittiin jonkin verran enemmän. Sunnuntaina käveltiin ehkä kolmen korttelin ympäri ja that's it. Maanantaina sitten me vuokrattiin villarit ja sotkettiin seuraavaan kylään.
Kylässä on nukketehdas, jossa meidän oli tarkoitus käväistä ostoksilla. Maassa ei ole juuri minkäänlaista sosiaaliturvaa. Suurin osa jengistä elää kädestä suuhun, ja jos ei takapihalla kasva puutarhaa, merestä nouse kalaa tai muuten jaksa käydä duunia, ei ole mitä syödä. Näin on näreet. Sattuneesta syystä Itä-Timorissa käyvät sitten mummot ja vaaritkin töissä.
Nukketehdas on Atauro-saaren tapa työllistää naisia. Siellä väsätään nukkeja ja kasseja värikkäistä kankaista. Jopa täytteet kerättiin, lingottiin ja putsattiin paikan päällä. Mä ostin kummityttö-Karalle nuken ja itselleni pöllön. Oli ne kamat niin symppiksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti