Oli ehkä elämäni ensimmäinen urheilupäivä, josta mä olen jopa nauttinut.
Pentuna urheilupäivät olivat aina täyttä tuskaa, sillä mulla on mieletön kilpavietti, mutta mä olen onnettoman huono kaikessa yleisurheiluun littyvässä. Liikunta oli muutenkin paskinta ikinä koulussa. Mä näen painajaisia vieläkin maastojuoksusta. Hyi.
Täällä urheilupäivä tarkoittaa aina helteessä seisomista vähintään kuuden tunnin ajan. Vettä ei ole ikinä tarpeeksi, eikä vessoja lähimaillakaan. Sitten sitä saa vielä karjua kurkun käheäksi, muuten mukulat ottavat toisensa hengiltä joko moukarein tai keihäin. SItten on tietysti vielä ne mimmit, jotka eivät halua tehdä mitään. Mä olin varmasti yksi niistä kouluaikoinani, joten mulla ei ole aikomustakaan pakottaa niitä tekemään mitään.
Tänä vuonna mun ei tarvinnut kaitsia lapsia. Tänä vuonna mun duuni oli toimia hovivalokuvaajana. Jes! Helpoin keikka ikinä. Ainoa vaan, että kukaan ei ollut muistanut ladata koulun kameroita, ja akku loppui ensimmäisen vartin jälkeen. No, harmi. Harmi tosiaankin… *hih*
Muksut juoksivat, työnsivät, heittivät, hyppäsivät ja loikkasivat. Aikuiset saivat juosta 100 metriä ja osallistua köydenvetoon. Joo, sääli että mulla oli tämä kamerakeikka, sillä muuten mä olisin toki juossut 35 asteen helteessä mieluusti.
Valmista kauraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti