Bush break: Kioto

Sen jälkeen, kun me ostettiin lennot Japaniin, Kiotoa on tuutannut joka tuutista. Yhtäkkiä maailmassa ei tapahdu missään muualla mitään. Kioto on it. Ensin väitettiin jossain dokumentissä, että jenkin eivät pommittaneet Kiotoa tuhansiksi palasiksi, sillä se oli niin kaunis. Sitten jossain vauhkottiin kiotolaisesta ruoasta. Ja geishatkin ovat siellä kauniimpia kuin muualla. Meidän työkaverit vauhkosivat myös Kiotosta, ja isäkin varmisti, ettei Kioto vain jäisi väliin. Odotukset olivat korkealla.

Ensimmäisenä päivänä satoi. Pelkkää tihkua, mutta sitä tuli monta tuntia. En muista, että olisi ollut  muutamaa minuuttia pidempää taukoa sateessa koko päivänä. Me päätettiin kuitenkin lähteä seikkailemaan. Me käytiin temppelillä, joka oli kuuluisa punaisista porteistaan. Niitä oli muutama. Tuhat. Siis muutama tuhat. Ainakin. Me kiivettiin temppelivuoren huipulle, ja portteja vain ilmestyi lisää ja lisää joka mutkan takaa.

Sade rupesi jo vähän jurppimaan, eikä oikein mieli tehnyt duunata sen enempää märin kintuin. Me suunnattiin kohti Kioton keskustaa, jossa opaskirjan mukaan on mukava katettu ruokakatu. Meh. Ei se ollut juuri mistään kotoisin. Mikä sitä jengiä oikein Kiotossa kiehtoo. Tähän mennessä ei ole kuin keskinkertaisuutta kerrakseen. Käveltiin vielä auringonlaskuun asti sateenvarjot kourassa. Varsin valju viilis.

Seuraavana päivänä sade lakkasi, joten me päätettiin vuokrata fillarit taas. Me katsottiin opaskirjasta kiva lenkki, ja lähdettiin tutustumaan taas temppeleihin. Sitten me äkättiin, miksi jengi niin vauhkoaa Kiotosta. Temppelit olivat kyllä upeita. Me suhattiin koko päivä ympäri Kiotoa temppelistä toiseen. Niitä oli useita kymmeniö. Niiden ympärillä oli vielä vanhoja rakennuksiakin, joista saattoi aistia vanhaa tunnelmaa. I like.

Seuraavana päivänä me toistettiin sama kuvio mutta eri temppeleillä. Loppupäivästä alkoi olla jo sellainen tunnelma, että kyllä nämä temppelit on nyt nähty, mutta aurinko porotti ja oli ihan mukava vain ajella polupyörillä ympäri Kiotoa. Kolmannen päivän ehdottomia kohokohtia oli kultainen temppeli, joka kimalteli auringossa komeasti. Päivän WTF-hetki tuli perinteisessä japanilaisessa kivipuutarhassa. Siinä me toljoteltiin kiviä hetken ja sitten toisiamme ja todettiin, että tässä se kaikki taisi olla. Muut turistit napsivat kivistä kuvia. Mä kelasin, että meillä on mökillä samanlaisia moukareita piha täynnä. Välillä matkailu ei avarra mieltä.

Illalla käytiin pyörien palauttamisen jälkeen ihastelemassa rautatieaseman katolta aukeavia maisemia. Kiotoa ympäröI kolmelta sivulta vuoret. Aika vehreän ja mukavan oloinen kaupunki. Nätti paikka ilmankin temppeleitä.