Bush break: Cairns

Meillä on kouluvuoden aikana neljä lomaa. Ensimmäisen ja toisen jakson välissä on viikko, joka yleensä vietetään mökillä Balilla. Toisen ja kolmannen jakson välissa on kuukausi, joka menee jossain vähän kauempana. Silloin täällä on kuiva kausi, ja poliitikot ovat niin sen miettineet, että suurin osa paikallisesta porukasta rymyää silloin ryteikössä eikä koulussa, joten tähän väliin on hyvä laittaa hieman pidempi loma. Eivätkä he väärässä ole. Meillä oli juuri tämä kuukauden loma, eivätkä meidän oppilaat ole vieläkään palanneet kylään. Loman lopusta on nyt jo neljä viikkoa. Kolmannen ja neljännen jakson välissä on taas viikko, jolloin me yleensä ollaan - - - - - Balilla. Ja jouluna me saadaan jopa kuusi viikkoa lomaa.

Meillä oli juuri tuo neljän viikon loma, jota täällä kutsutaan nimellä Bush holidays – jengihän on siellä ryteikössä. Me vietettiin suurin osa meidän lomasta Japanissa. Saattaa tulla ehkä yllätyksenä, että me ei löydetty suoria lentoja Wadeyestä Japaniin. Eikä edes Darwinista. Joten me lennettiin Cairnsin kautta.

Cairnsin rannikolta jos menee paatilla noin 70 kilometriä avomerelle, sieltä löytää jotain korallimöykkyjä. Great Barrier Reef taisi olla nimeltään. Me varattiin snorkkellireissu riutalle heti seuraavaksi päiväksi, jotta ei varmasti jäisi näkemättä vielä kun se siellä kerran on. Voi olla, että ei enää kauaa ole.

Tietenkin aamu valkeni sateisena ja tuulisena. Tietenkään mulle ei tullut mieleenkään ottaa pitkähihaista venematkaksi. Tietenkin me oltiin vielä varattu reissue sillä katamaraanilla, jolla oli suurin kansi, jotta voisi löhötä auringossa. Oli helevetin kylmä. Oli helevetin pomppuinen reissu. Oli helevetinmoiset aallot. Ei kauheasti kiinnostanut snorklailla. Hyppäsin veteen oikeastaan vain siksi, että me oltiin maksette useampi sata dollaria kummatkin kokemuksesta.

Aaltojen alla oli kyllä kaloja ja korallia, mutta mikään maata järisyttävä kokemus Suuri valliriutta ei ollut. Olisi ehkä ollut, jollen olisi missään muualla ikinä snorklannut. Tai jos olisi aurinko paistanut  ja värit näyttäneet paremmilta. En suosittele. Menkää kokemaan valliriutta etelämpänä Whitsunday-saarilla. Siellä sentään voipi käyskennellä hiekkarannalla, jollei halua kokeilla, miltä tuntuu hukkua avomerellä.

Meidän reissuun kuuluin myös pysähdys hiekkariutalla, joka on julistettu kansallispuistoksi, sillä siellä pesii jotain merilintuja. Kuulosti kivalta. Todellisuudessa siellä löyhkäsi linnun paska. Joko voitaisiin mennä.

Seuraavana päivänä me vuokrattiin auto ja kierreltiin Cairnsin lähettyvillä maaseutua. Huomattavasti hienompi päivä. Mä en edes tiennyt, että täällä on jotain vuoria. Sademetsästä kyllä olin kuullut. Me ajeltiin sokeriruokopeltojen läpi vesiputouksilta toisille auringonpaisteessa. Jep. Tietenkin tänään paitoi aurinko! Hienoa. 

Me nähtiin päivän aikana varmaankin tusinan verran vesiputouksia. Mulle ei tullut mieleenkään mennä pulikoimaan. Sitä on Wadeyessä oppinut aikamoiseksi vilukissaksi. Koko ajan kylmä, ellei ole yli 30 astetta.

Illalla ajeltiin vielä rannikkoa pohjoiseen. Me suunniteltiin, että matkalta varmaan löytyisi joku kiva ranta, jossa voisi ihastella auringon laskua. Tiedän kyllä, että aurinko laskee länteen ja että me oltiin väärällä puolta Australian mannerta auringonlaskuja silmällä pitäen, mutta haluttiin yrittää silti. Ja löytyihän sieltä kiva ranta ja upea rantatie.

Me oltiin ajettu jo sen verran lähelle seuraavaa rantakaupunkia, että me suunniteltiin illallistaukoa sinne. Port Douglas oli aikamoinen ylläri. Siellä haisi raha. Isoja hotelleja, isoja golf-kenttia, isoja purjeveneitä, isoja autoja. HIrveä määrä merenrantaravintoloita, hirveä määrä ihmisiä sinivalkoisissa purjehdusvaatteissa ja hirveä määrä hienoja kauppoja, jotka myyvät kalliita sinivalkoisia purjehdusvaatteita. What? Keskellä ei mitään Pohjois-Queenslandissä. Mä odotin lähinnä jotain wadeyemäisiä pikkukyliä. Ei sitten.

Seuraavana päivänä Japaniin.