Kas, löytyyhän sieltä Darwinistakin vielä jotain, mitä ei ole ennen nähty, tehty tai koettu. Darwin alkaa olla aika kulunut juttu. Me käydään siellä muutaman kerran vuodessa lähinnä vain ostoksilla ja rilluttelemassa. Ostoskeskus, klubi, ostoskeskus, klubi, ostoskeskus, klubi. Mjäääh.
Darwinin klubit ovat sitä paitsi aika hirveitä. Vastaavat lähinnä Turun Marilyniä tai minkä tahansa ruotsinlaivan yökerhoa. Hirveästi jengiä liian tiukoissa lycra-vaatteissa kauhea känni päällä. Menoa on ihan kamala seurata, ellei sitten itse ole samanlaisessa koltussa ja hirvittävässä humalassa, sillä silloin meno on aivan parasta. Ottakaa nyt sitten huomioon myös se seikka, että me päästään ihmisten ilmoille korkeintaan kymmenen viikon välein. Sadekauden aikana vielä harvemmin.
Tällä kertaa mä vain menin nukkumaan. Ei kiinnostanut lycra. Aamulla oli nousuvesi ja hyvä aika mennä tsekkaamaan kaloja. Me käveltiin rannalle, ja siellähän niitä polski jo satoja. Me viskottiin ranskanleivän paloja veteen, ja kalat kieppuivat niiden ympärillä. Näky oli kuin vanhasta Disney-piirretystä, jossa tappelu muuttuu yhtäkkiä kieppuvaksi sykkyräksi, josta silloin tällöin putkahtaa esiin käsi tai jalka.
Kalat uivat ympäri mun koipia, eikä niitä tuntunut häiritsevän pieni potkiskelukaan. Välillä syvemmältä molskahti esiin sellaisia ekaluokkalaisen kokoisia hirvityksiä. Niitä kun syötti kädestä pitäen, koko nyrkki katosi kalan suuhun. Onneksi niillä ei ollut hampaita.
Eräs vanhempi herra tiesi kyllä kertoa, että alueella viihtyy myös kala, jolla on hampaat. Se tykkää pureskella sellaisia varpaita, joissa on punaiset kynsilakat. Kuulemma luulee niitä koralliksi. Eräältä turistilta meni ilmeisesti kokonainen varvas. Taisi olla kaverin jutuissa vähän värikynää. Vaikka ei sitä kyllä ikinä tiedä täällä territoriossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti