Meidän muksut tykkäävät viskoa kiviä välituntisin. Niitä on kiva heittää ihmisiä kohti, peltikatoille, autojen ikkunoihin jne. Kyllähän niille on kerrottu, että jotakuta vielä sattuu ja pahasti, mutta eiväthän ne kuuntele. Muutamalla oppilaalla on jo ollut kallo auki tänä vuonna - eikä tässä kouluvuodessa ole vielä monta kuukautta ollut - ja nyt oli mun vuoro.
Pojat heittivät toisiaan kivillä, ja murikoissa oli aikamoinen vauhti. Toinen pojista väisti kiveä, ja se pläjähti mua suoraan silmään. Mä tipuin maahan samantein silmää pidellen. Hetken oli sellainen olo, että en ollut varma, oliko mulla enää silmää ollenkaan. Vettä valui silmistä niin paljon, että se valui käsivartta pitkin maahan lätäköksi. Yök.
Onneksi vahinko sattui aivan koulun sairaanhoitajan toimiston vieressä. Yksi aikuisista talutti mut hoitajalle, jossa todettiin, että on mulla vielä silmä. Mä olin melko kiukkuinen ja taisin yllättää opettajat ja oppilaat mun kirosanavaraston laajuudella. Tuli päristyä varmuuden vuoksi kolmella kielellä, jotta viesti menisi perille - englanniksi, murrinh-pathaksi ja suomeksi. Kaikista pelottavin oli ehkä suomi, sillä toinen kiviä heitelleistä pojista otti jalat alleen.
Mut kuskattiin meidän klinikalle, ja reksi lähti pojan perään. Klinikalla todettiin, ettei mun silmässä ole haavoja tai mitään näkyviä naarmuja. Reksi taas totesi, että poikaa ei juuri kiinnostanut, sillä hänet löydettiin pulikoimasta kavereiden kanssa joesta. Hän otti taas pitkät. Poika oli kuin rasvattu salama ja kipaisi ryteikköön piiloon. Meidän paikallinen apuope, joka lähti tulkiksi mukaan, juoksi perään, ja sieltä sälli saatiin kiinni. Ei ole poikaa näkynyt koulussa tämän jälkeen.
Meidän rehtori ja vararehtorit menivät jonkinmoiseen kriisinhallintatilaan. Mut lähestulkoon pakotettiin sairaslomalle, vaikka lääkäri sanoi, ettei mun silmästä löytynyt mitään. Mä luulen, että ne pelkäsivät, että mä haastan heidät oikeuteen. Nämä täällä Aussilassa nimittäin tykkäävät haastaa toisiansa oikeuteen. Ja itse asiassa ei olisi kahta kysymystäkään, ettenkö olisi palkannut asianajajaa, jos multa olisi mennyt näkö.
Lisäksi rehtori lennätti mut Darwiniin erikoislääkärille tsekattavaksi pari viikkoa vahingon jälkeen. Mä menin lähinnä vaan ilmaisen kaupunkireissun vuoksi. Koulu maksoi lennot, hotellit, sapuskat, lääkärit ja taksit. Mä tilasin huonepalvelusta "one of your most expensive everything" ja vedin navan täyteen pihviä ja juustokakkua.
Ei tämäkään lääkäri löytänyt silmästä mitään. Lääkäri laittoi jotain aivan hulluja silmätippoja, jotka saivat mun pupillin käsittämättömän laajaksi, jotta hän voi tsekata kunnolla silmän sisälle. Lekuri ehdotti, että mun silmän pohjan kerrokset ovat ehkä irronneet toisistaan, sillä, vaikka mitään normaalista poikkeavaa ei sieltä sisältäkään löytynyt, mun silmä oli ollut valonarka pari viikkoa. Tämä ongelma korjaantuu kyllä kuulemma itsestään, eikä mulla kyllä mitään vaivoja ole sen jälkeen ollutkaan.
Paitsi ne laajennussilmätipat. Mun pupillit olivat niin järjettömän isot, että ihmiset toljottivat. Luulivat varmaan, että mä olin aineissa. Mun pupillien koko meinasi myös sitä, että mun silmiin pääsi hirveästi valoa, mikä puolestaan meinasi sitä, että mä en nähnyt mitään. Mun ympärillä oli vain värejä - ei edes muotoja.
Mä kävin shoppaamassa työvaatteita lääkärivisiitin jälkeen. Kotona Grant totesi, että ostoksista kyllä huomaa, että mulla oli silmissä vikaa. Kiitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti