Disneyltä tuli ulos uusi prinsessaleffa. Koko maailmahan sen taitaakin jo tietää. Leffan prinsessa on kotoisin jostain kylmästä maasta ja sillä on vaaleat hiukset. Se olisi jo riittänyt näissä maisemissa uuteen lempinimeen, mutta sitten mulla sattui olemaan eräs päivä tukka sivupalmikolla. Sen jälkeen mut tunnetaankin nimellä Frozen tai Let-it-go.
Mua kutsutaan täällä milloin miksikin. Paikalliset osaisivat päräyttää Saaran ihan suomalaisen kuuloisella ärrällä, mutta kun nämä valkonahat täällä eivät osaa, eivät paikallisetkaan sitä tee. En mä sentään Sarah ole. Joskus Zara. Yleensä ihan vain Saara mutta aussi ärrällä. Kirjoitusasuja on sitten kyllä useampia.
Mä olen saanut myös paikallisen nimen. Grantin apuope nimesi mut Naantakiksi. Naantak on ranta, jolle kilpikonnat käyvät täydenkuun aikaan munimassa. Kaunis paikka. Oppilaat nimesivät mut aikoinaan Pidok-Pidokiksi pienen ruskean linnun mukaan. Mun vanha apuope, Angelica (paikallinen nimi Yelyel) sanoi, että Pidok-Pidok olisi parempi, sillä lintu on hänen toteemieläimensä.
Eiköhän sopu sijaa anna. Voinhan mä olla kumpaakin. Tai siis kaikkia: Saara, Zara, Sarah, Naantak, Pidok-Pidok, Frozen ja Let-it-go.
Mutta se Disney-elokuvan prinsessan palmikko! Muksut ovat aina tykänneet leikkiä mun tukalla. Vanhemmatkin tytöt haluavat etsiä siitä täitä. Täällä elämiseen kuuluu se, että täitä tulee ennemmin tai myöhemmin. Multa on löytynyt täin munia, mutta ei itse elukoita… vielä.
Suurta hupia on myös mun tukan värjääminen. Jos hankaa liituja puruksi ja sekoittaa joukkoon vettä, saa tahnaa, jolla saa hiuksiin raitoja. Mun tukka on siitä eri kiva, että raidat näkyvät paremmin. On se punk. Siihen en ole vielä suostunut, että tusseista puristetulla musteella värjätään huulet ja posket. Mimmeillä on hirveä hinku saada meikkejä.
Yleensä mulla on välituntivalvonnan aikana viitisen likkaa tukan kimpussa. Siihen tehdään lettejä, sitten letit puretaan, sitten tehdään toisenlaisia lettejä, sitten sovitetaan mun latvoja omaan päähän (näin niitä täitä tulee), sitten räpsitään kuvia.
Onneksi mulla ei ole ikinä ollut arka päänahka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti