Camp Diary: Day 4

INDIGENOUS LEADER: "Dominic, get off your phone when driving! It's illegal!" 

*Dominic checking Google maps*

*Indigenous leader herself not wearing a seatbelt*

Muksujen viimeinen koulupäivä. Aamulla oli noin 4 astetta lämmintä, ja kaikki tuntuivat olevan hieman horroksessa. Muksujen kouluun lähteminen kesti ja kesti. Ei niitä saanut ulos mökeistään millään. Vaan puolet likoista ilmestyi aamiaiselle. Matkalla kouluun kävi ilmi, että muutamalla meidän tytöistä oli koulussa valkonahkainen ihailija ja tytöt olivatkin viettäneet enemmän aikaa peilin edessä. Ja me kun luultiin, että heillä olisi vaikeuksia sopeutua! 

Viimeisen koulupäivän kruunasi tyttöjen futismatsi. Meidän liiksanmaikka aina päivittelee sitä, miten nämä meidän wadeyelaiset muksut eivät ikinä yritä oikein tosissaan. Niitä on kyllä kuskattu naapurikyliin koulujen välisiin aussifutiskisoihin, mutta varsinkin mimmit tuppaavat vain hölkkäilemään ympäri kenttää tai seisomaan paikallaan. Eikä kyseessä ole taitojen puute. Ehkä häviäminen ei haittaa, jos ei edes tosissaan yritä.

Tällä kertaa oli hyvin toisenlainen ääni kellossa. Kaikki, joka ikinen likka, halusivat pelata. Ja kaikki yrittivät tosissaan. Mä en ollut uskoa silmiäni. Voi, sitä riemua kun me vielä voitettiin! Ja vielä paljain jaloin! Meidän muksut potkivat koulun ostamat kengät jaloistaan heti, kun voivat, ja juoksivat kentälle. Kotona he kulkevat aina paljain jaloin, ja futiksen pelaaminen lenkkarit jalassa on jo ajatuksenakin aivan outo.

Selkeästi meidän mukulat ottivat oppia paikallisista oppilaista. He olivat nähneet, miten tosissaan muissa kouluissa opiskellaan tai ainakin yritetään. Kaikessa ei ole pakko olla hyvä, mutta yrittämisessä ei ole mitään häpeää. Melkein tuli tippa silmään, kun oli niin hyvä mieli.

Mutta sitten meidän koulun indigenous leader, oikein matami-perkele, päätti järjestää kohtauksen, sillä hänen pojanpoikansa ei päässyt pelaamaan. Ensinnäkin retkellä oli mukana vain kaksi poikaa, joten ei niistä paljon joukkuetta järjestetä. Toiseksi peli oli tytöt vastaan tytöt. Hän käski pojat mukaansa ja lähti litomaan savu korvista höyryten. Noloa käytöstä aikuiselta ihmiseltä.

Jumankauta, nämä aikuiset osaavat olla täällä joskus niin rasittavia. Monella on aivan kummallinen käsitys omasta roolistaan maailmassa. Kaikkea pitäisi saada ilmaiseksi, ja aina pitäisi saada oma tahto läpi. Monet osaavat ottaa taidokkaasti valkoisen miehen syyllisyydestä (white man's guilt) kaiken irti. Harva sanoo kiitos.

Toinen meidän valvovista tädeistä piti itkuraivarikohtauksen illalla. Me grillailtiin puistossa, ja vietettiin rehtorin sekä tämän valvovan tädin synttäreitä. Muksut pelasivat nurmikolla futista ja renkkuivat kiipeilytelineissä. Sitten kynttilöiden puhaltamisen jälkeen täti katosi autoon kyynelehtien. Kävi ilmi, että seitsemäsluokkalainen tyttö oli sanonut hänelle ilkeästi. Siinä kun asiaa puitiin, täti alkoi riehua ja huutaa. Itkeä ja meuhkata. 

Mulla loppui kärsivällisyys, joten mä vetäydyin tilanteesta siivoamaan grilliä. Miten voi yli nelikymppinen nainen riehaantua niin yhden 12-vuotiaan sanoista? Kuka täällä on se aikuinen?

(Huomaa, että teksti on kirjoitettu kouluvuoden lopulla pienissä angsti-tunnelmissa. Mutta silti. Kamoon.)