Leirikoulupäiväkirja 3

Sitten oli ne festarit. Ei nyt ihan Ruisrock-puitteet, mutta ei pöllömpi meininki. Ainakin hyvät kelit.

Me laitettiin teltat pystyyn, mutta muksut roudasivat patjat nuotion viereen pitkäksi jonoksi. Ei sitten väkisin. Mikäs täällä toisaalta on taivasalla nukkuessa, kun on kuivakausi eikä vettä sada ainakaan vielä neljään kuukauteen. 

Päivällä me kierreltiin festarialueella ihmettelemässä ihmisiä. Niitä on niin paljon! Ne on blackfella! Muksujen tajunta meinasi räjähtää, kun ympärillä oli niin paljon ihmisiä, joita he eivät tunteneet. On se outoa, kun ei tiedä kaikkien nimiä. Eikä edes ymmärrä niiden kieltä. Vau!

Illalla oli kovasti odotettu disko, mutta päiväksikin oli järjestetty jos jonkinnäköistä toimintaa. Tietenkin oli aussifutista, ja kentällä sattui olemaan pari meillekin entuudestaan tuttua pelaajaa. Oman kylän poikia. Kentän laidalla oli läjä kojuja, joista sai ilmaista roinaa. Muksut roudasivat kotiin kassikaupalla ilmaisia t-paitoja, aurinkolaseja, jalkapalloja, rannekoruja ja mitä lie. Kaikissa oli jonkinlaisen hyväntekeväisyyspuljun logo. Pese naama - älä sokeudu. Syö ryteikköruokaa - ei diabetekselle. Niistä nenä - et kuuroudu.

Kaikista suosituin päiväaktiviteetti oli ehdottomasti pomppulinna. Mä en ole ennen nähnyt teini-ikäisiä sällejä niin täpinöissään. Ovatkohan ne ikinä nähneetkään pomppulinnaa aiemmin. Meidän kivenkovan näköisillä nahkatakkijengiläisillä oli kaikilla naama aivan messingillä. Ei sitä voi kun itsekin nauraa.

Muksut olivat päivästä jo aika muikeana muutenkin, mutta disko kyllä räjäytti pankin. Ensin kaikki noloilivat tanssilattiaksi muutetun koriskentän reunalla puolisen tuntia. Me opet käytiin jammailemassa vähän ja yritettiin rohkaista pentuja tanssimaan. Osalla meidän tytöistä puuttuu, joku luupala jostain, sillä heidän lantionsa liikkuu niin nopeasti edes taas, että ihmissilmä ei erota, mistä liike alkaa ja mihin se loppuu. He twerkkaavat kuin parhaatkin mestarit, eikä siinä sitten mennyt kauaakaan, kun kajareista alkoi kuulua jotain R'nB-höttöä ja mimmit oli parketilla. Meidän paikalliset apuopet olivat kauhuissaan. Mitähän Jeesuskin ajattelisi?

Ei pojatkaan kyydistä jääneet. Yhtäkkiä dj pyöräytti jonkun karmean surffihitin vuosikymmenten takaa, ja se oli sitten se, mikä kolahti. Mä en tiedä, millä sanoin mä kuvailisin heidän tanssiliikkeitä. Ehkäpä: leveä haara-asento ja miehekäs nyrkkien puinta. Tai: halvaantuneet jalat ja epileptikon kädet. Oli miten oli, pojat olivat liekeissä, ja into tarttui muihinkin. Yhtäkkiä me oltiin kuin  jossain Hollywoodin tanssielokuvassa, jossa ihmiset seisovat ringissä ja hurraavat ringin keskellä joraavalle tanssijalle. 

Seuraavana päivänä muksut olivat taas kukonlaulun aikaan hereillä. Suurin osa päivästä meni meidän leirin läheisyydessä löhöillen. Muksut kävivät uimassa, ja me käytiin kiertelemässä taidekojuja ja haettiin kahvit. Me oltiin kolme päivää juostu kuin päättömät kanat oppilaiden perässä, joten oli ihan kiva vain relata nurtsilla. Sellaista kun meillä ei ole Waeyessä. Siis puistoja. Nurmikkoa. Ruohoa. Relailu keskeytyi tosin aina noin viiden minuutin välein, kun joku kakaroista halusi käydä kaupasta jätskiä, suklaata, kolaa tai jotain muuta mättöä. Tärkeämpää kai oli vain siellä näyttäytyminen. Mä ravasin leirin ja kaupan väliä puolimaratonin verran.

Via dolorosa

Illalla oli sitten koko reissun kliimaksi - konsertti. Jos muksujen tajunta meinasi hajota edellisen päivän pomppulinnassa, niin kaikki tajunnan rippeetkin lensivät taivaan tuuliin viimeisenä iltana. Lavalle nousi joku tusinan verran ryteikköbändejä, mikä merkitsi pari tuntia epävireistä laulantaa, karmeaa sähköurkuilua ja lisää sekopäisiä tanssiliikkeitä.

Kaiken kruunasi meidän naapurikylän puskabändi nimeltä Emu Sisters. Yksi meidän oppilaista oli sukua Emu Sistersien jäsenille, ja häntä oli pyydetty soittamaan lavalla. Tietenkin Wadeye-tyyliin, me oltiin myöhässä (koko osavaltiossa ei mikään ole koskaan ajoissa ikinä missään), joten mä jouduin juoksemaan käsi kädessä meidän minimuusikon kanssa backstagen läpi ja lavalle, jotta hän pääsisi vinguttamaan kosketinsoittimia. Hyvin se meni! Eli se kuulosti yhtä hirveältä kuin aikuistenkin soitto.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Seuraavana päivänä meitä odotti pitkä paluumatka.