Ja tässä syy, miksi tämä ja edellinen postaus todennäköisesti jäivät julkaisematta silloin aikoinaan. Mun on näköjään ollut pirun hankala keksiä kymmentä hyvää asiaa Aussilassa asumisessa. Jep, kyllä on Ballarat tökkinyt ja pahasti. Olen kyyninen akka.
DISCLAIMER: Seuraava blogipostaus sisältää armotonta ja täysin aiheellista hehkutusta. Jos sulla on huono päivä, en ehkä sinuna menisi lukemaan tätä postausta juuri tänään, sillä ei ole kivaa lukea, miten paljon paremmin asiat ovat muualla. Seuraavat kivuudet eivät ole missään kummemmassa järjestyksessä, sillä en osannut päättää, mennäänkö sen mukaan, mikä on ihquinta, vai sen mukaan, mihin ihquuteen törmää useiten.
1. Täällä voi kulkea korkkareissa ympäri vuoden. Kyllähän Australiassakin sataa, mutta harvemmin täällä tulee yhtenä päivänä lunta ja seuraavana vettä, mikä merkitsee sitä, että täällä ei ole ikinä pääkallokelejä. Kun on opetellut Suomessa tarpomaan polviaan myöten sohjossa ja loskassa, eivät nämä kelit täällä enää tunnu missään. Me ollaan monta kertaa tyttöjen kanssa kotopuolessa ihmetelty kenkäliikkeiden kovapohjaisia stilettoja ja mietitty, missä niitä muka voisi käyttää. No, Australiassa tietenkin!
2. B.Y.O. eli Bring Your (Motherfuckin') Own. Maa, jossa kassikossu on sallittua ja siihen jopa aktiivisesti kannustetaan. Kirjaimet B.Y.O. ravintolan ovessa meinaavat nimittäin sitä, että lafkaan saa viedä omat juomat mukaan. Mä olen ymmärtänyt, että asia juontuu siitä, että täällä osataan arvostaa viiniä ja ruokaa aivan eri tavalla kuin Suomessa. Kaikilla ravintoloilla ei ole mahdollista tarjota kovinkaan kattavaa viinivalikoimaa, joten asiakas saa tuoda mieleisensa viinin mukanaan. Sääntö pätee kyllä muihinkin juomiin kuten bisseen ja siideriin - votkasta en tiedä. Osa ravintoloista pyytää nimellisen korkkausmaksun, sillä hehän jäävät paitsi asiakkaan juomadollareista. Korkkausmaksu on viitisen dollaria per viinipullo ja dollarin pari per kaljaputeli, mikä on ihan hyvä diili, jos miettii, kuinka paljon yhden ravintolassa juodun viinipullon hinta kirpaisee Suomessa. Paljon. Eihän nämä aussit täällä tietenkään asiaa näin ajattele vaan iloitsevat siitä, että saavat lempparivinukkaa lempparisapuskan kanssa. Kyllä tämä on ihan tällaista perisuomalaista halvalla humalaan -meinikiä, kun laskeskellaan senttejä ja promilleja.
3. Aussit ovat mestarijonottajia. Jopa. Meitäkin. Parempia. Ensin mä vaan kuvittelin, että mun jonotusparadigma on mennyt sekaisin Intian ja Kaakkois-Aasian jälkeen ja että mä vain kuvittelen aussien olevan täsmällisiä, kohteliaita ja rehellisiä jonottajia. Kyllä se vaan niin on, että he ovat maailmanluokan jonottajia - parempia kuin saksalaiset. Monissa kaupoissa ja kaikilla rautatieasemilla on kassoille vain yksi jono, mikä merkkaa sitä, että ikinä ei tarvitse murehtia sitä, että naapurijono tuntuu kulkevan nopeammin. Kaikki seisovat yhdessä jonossa, ja sitten kuljetaan kassalle yksitellen sitä mukaa, kun kassoja vapautuu. Lisäksi melkein joka kaupassa on myös express-kassa, jolle jonottavat ne, joilla on vähemmän kuin kuusi tavaraa. Eipä tarvitse seistä perheenäitien perässä jonossa venailemassa sitä, että kassaneiti saa piipattua viisi ostoskärryllistä sapuskaa kassalla. Nerokasta. Parasta systeemissä on se, että ihmiset myös noudattavat sääntöä eivätkä ihmiset tunge jonoon seitsemän tavaran kanssa. Suurissa marketeissa on myös itsepalvelukassoja. Me eletään tulevaisuudessa!
4. Aussit haluavat, että myös sulla on aidosti kivaa. Myönnettäköön, että tervehdykseen "hi, how ya goin'" ei kuulu vastata tilittämällä viimeisen viikon seikkailuja, hyviä tai huonoja, vaan, jos siihen ylipäätään vastataan mitään, siihen vastataan "hi, how ya goin'" tai "good and you" tai jotain muuta ympäripyöreää. Homma on kuitenkin toinen kaveripiirissä, jossa sopii uikuttaa milloin mistäkin. Avun pyytäminen ei ole heikkouden merkki. On vähän sellainen kaveria ei jätetä -meininki. Tämä ulottuu toisaalta myös turistiturneisiin. Hyvä esimerkki tästä on mun ja Sussun delfiiniuintikierros. Delfiinejä ei näkynyt missään, joten meille järjestettiin kaikenlaista korvaavaa toimintaa. Eikä siinä vielä kaikki. Henkilökunnasta paistoi oikea ja aito halu järjestää meille jotain kivaa. Ei vain pelko siitä, että nyt puskaradio toitottaa, että ei näkynyt delfiinejä missään. He siis halusivat, että meillä on kivaa eivätkä murehtineet tulevia asiakkaita.
5. "Otaksä vielä yhden?" Edelliseen kaveria ei jätetä -mentaliteettiin liittyen joka kemuissa jokainen, joka nousee pöydän ympäriltä tai sohvalta, kysyy muilta läsnäolijoilta, haluavatko he vielä yhden drinksun. Kovin kohteliasta. Arvostan. Varsinkin kun pitää muistaa, mitä kukakin juo, ja nämä kun vielä ovat hyvin tarkkoja bisseistään. Auta armias, jos viet väärää kamaa pöytään jääkaapin kahdestakymmenestä kaljamerkistä. Kohtaan viisi kuuluu myös kahvin kaataminen. Jokainen täällä muistaa, miten kaikki haluavat kahvinsa. On loukkaus ystävää kohtaan, jos ei muista, montako sokeripalaa ja paljonko maitoa. Mä olen kovasti yrittänyt muistella, mitä kaikki juovat ja miten he kahvinsa haluavat, mutta EN MÄ OSAA! Jättäkää mut rauhaan! Ainakin mä yritin!
6.
7.
8.
9.
10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti