Perintö

Yksi meidän nyrkkeilijälikoista sai Wadeyestä tarpeekseen, otti loparit ja lähti Balille. Täältä on melkolailla turha viedä mitään mukanaan takaisin sivistykseen, sillä sieltähän sitä kamaa saa. Sitä paitsi saattaa tulla kalliimmaksi maksaa lentokoneen rahtimaksut kuin ostaa uudet mausteet. Näinpä me muut likat saatiin käydä lähtijän kamat läpi ja ottaa mieleisemme. 

Ja voi, mitä aarteita sieltä löytyikään!!! Mä sain niitä mausteita. Paljon. Sain vielä hyppynarunkin, josta jo taisin mainita jossain postauksessa. Tai jos en ole maininnut, niin tulen sitten jossain vaiheessa mainitsemaan. Kaikkein paras perintökalu oli kyllä tee. Mä en ollut tiennytkään, että tee voi olla näin hyvää. Taju meinasi lähteä ensimmäisen kerran, kun maistoin.

Mä harvemmin pidän mistään suklaisesta paitsi suklaasta. Suklaa on hyvää. Suklaajäätelö ei ole hyvää. Suklaakakku ei ole hyvää. Suklaavanukas ei ole hyvää. Miten ihmeessä suklaatee sitten voi olla niin taivaallista?

Sitten mä ryöväsin itselleni jogurtintekovehkeet. Tänne on vaikea saada jogurttia. Meidän kaupasta ei saa sokeritonta eikä rasvatonta. Darwinistahan sitä voipi sitten tilata, mutta se tulee tänne umpijäässä. Sulaneena se on oudon löllöä. Lisäksi kauppa tuppaa laittamaan meille nettitilaajille ne tuotteet, joissa on päivämäärät lähellä. Eihän niitä kaupasta kukaan osta, jos on hyllyssä tuoreempaakin. Aussilassa on muutenkin jogurttivalikoimat todella onnettomat. Kaikki on tosi paksua, tosi makeeta ja tosi kallista. Nytpä me väännetään omat jogurtit. Kyllä kelpaa.

Kiitos, Larissa!