Ei kai. Meillä ei ole toiminut telkkari nyt viimeiseen kolmeen kuukauteen, ja jotenkin illat eivät vierähtele entiseen malliin. Hätä keinot keksii. On ollut pakko alkaa harrastaa jotain. Kauheeta…
Me käydään kolme kertaa viikossa poikain kanssa läheisellä mäellä tarpomassa ylämäkeä. Air Force Hill on pieni legenda meidän kylän kuntoilevien valkonahkojen parissa. Jokainen tietää omat numeronsa. Montako kertaa juoksee ylös? Kuinka kauan menee yhdessä kierroksessa? Voin sanoa, että kovin montaa kertaa ei ylös juosta ja yksi kierros kestää huonoimpina päivinä yhden ikuisuuden.
Maisemat ovat kyllä komiat mäen päältä. Kaukaisuudessa näkyy meri ja joet. Auringonlaskut ovat hätkähdyttäviä. Nyt kuivan kauden lähentyessä ryteikköä on taas alettu polttaa kylän ympäriltä, ja pimeällä Air Force Hilliltä näkee tuuperruttavan kauniit metsäpalot. Hienot, korkeat lieskat nuolevat eucalyptus-puita. Air Force Hill on kova. Mulla ei ole tietoa mäen nimestä. Wadeye on täynnä outoja nimiä, Ten Dog Corner, G-string Crossing, Hundred Man Camp, mitä näitä nyt on.
Kerran viikossa me käydään Kränän kanssa vähän pidemmällä kävelylenkillä Air Force Hillin jälkeen. Me kävellään noin kymmenen kilometrin pituinen lenkki kylästä johtavilla autioilla teillä. Viime kerralla me bongattiin kaksi dingoa makaamassa tien syrjässä. Äkkiä ne siitä katosivat kuin pieru Saharaan. Tai kuten dingo ryteikköön. Sanoisin, että dingo katoaa nopeammin. Yleensä matkan varrella näkyy vähintäänkin värikkäitä papukaijoja ja kingfishereitä. Hiekassa toki näkyy merkkejä vaikka minkälaisesta elämästä.
Kaksi kertaa viikossa me likat käydään mätkimässä toisiamme. Meidän koulun liikunnanope on urheiluriippuvainen ja kaipaa actionia joka illalle. Hän järjestää meille keskiviikkoisin ja perjantaisin nyrkkeilyä kylän urheiluhallilla. Urheiluhalli on melko väljä termi. Kyseessä on ennemminkin halli. Siellä me laitetaan läski lätisemään yhden toimivan tuulettimen alla. On lämmin.
Mulla on omat nyrkkeilyhanskat, mutta mä ryöväsin liikunnanopelta yhdet maalihanskat, joten me ollaan Kränän kanssa reenattu takapihalla nyrkkeilyä. Toissa päivänä naapuri alkoi soittaa kovalla Rockyn tunnuslaulua. Naapurin mukulat kikattelivat verkkoaidan toisella puolella. Oli vissiin hassua, kun valkonahat tinttaavat toisiaan ihan huvikseen. Nyrkkeilyn kaveriksi mä olen myös alkanut veivata hyppynarua. Miten sitä on tullut muksuna hypittyä tuntitolkulla? Nyt jaksoin hädin tuskin vartin, ja seuraavana päivänä oli pohkeet ihan kivikovat.
Mä kävin ennen lomia aamuisin uimassa. Nyt ovat kyllä uinnit jääneet. Mä kävin viime vuonna salilla, mutta sitten kylän neuvosto alkoi temppuilla. Salin valvojat erotettiin. Sali suljettiin. Sitten siellä sai käydä, mutta hinnat nostettiin pilviin. Koska salilla ei ollut valvojia, kukaan ei koskaan siivonnut pientä tilaa ja siellä alkoi haista aivan julmetusti. Maksa siitä sitten samoja hintoja mitä sivistyksen parissa. Ei kiitos. Mä äänestin jaloillani ja aloin käydä uimassa ennen koulua. Se oli oikeastaan aika mukavaa puuhaa, mutta sitten muutkin hokasivat, että puolen tunnin uinti aamuisin on virkistävä tapa aloittaa päivä.
Eräänä kauniina aamuna uima-altaalla olikin melkein koko koulun henkilökunta puljaamassa. Eihän siinä valkonahkakeitossa uimisesta mitään tullut, joten tuli sitten se jätettyä. Ja sitten oli tietysti myös se toinen eräs kaunis aamu, jolloin uima-altaassa lillui ihmisen paskaa. Jotenkin se Air Force Hillin jatkuva ylös-alas-vempaaminen ei sitten tuntunutkaan enää niin pahalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti