Meillä oli viikonloppuna äksöniä. Jep!
Me koulun nuorempi opettajaporukka lähdettiin suureen maailmaan. Grantin vanha kamu, jonka luona me Ballaratissäkin asuttiin, tuli takaisin Wadeyehen hommiin, sillä Victoriassa on futiskausi ohi. Hän vetää ja treenaa paikallista aussifutisjoukkuetta Wadeye Magiciä ja sai jotenkin ihmeen kaupalla suostuteltua Grantin taas potkimaan palloa. Pojat lensivät Darwiniin yksityiskoneella joukkueen kanssa, ja me ajettiin jeepillä katsomaan matsia. Mä luulen, että meille oli alusta lähtien aussifutis aika lailla oheistoimintaa. Kyllä meitä taisi houkutella enemmän Darwinin baarit.
Me koulun nuorempi opettajaporukka lähdettiin suureen maailmaan. Grantin vanha kamu, jonka luona me Ballaratissäkin asuttiin, tuli takaisin Wadeyehen hommiin, sillä Victoriassa on futiskausi ohi. Hän vetää ja treenaa paikallista aussifutisjoukkuetta Wadeye Magiciä ja sai jotenkin ihmeen kaupalla suostuteltua Grantin taas potkimaan palloa. Pojat lensivät Darwiniin yksityiskoneella joukkueen kanssa, ja me ajettiin jeepillä katsomaan matsia. Mä luulen, että meille oli alusta lähtien aussifutis aika lailla oheistoimintaa. Kyllä meitä taisi houkutella enemmän Darwinin baarit.
Päivä oli pitkä, kuuma ja hikinen. Me köröteltiin yhtä menoa Darwiniin futiskentän laidalle. Työkavereista muutama pelasi paikallisten poikien kanssa joukkueessa, osa oli vesipoikina ja -tyttöinä. Mä napsin kentän laidalta valokuvia. Pojat voittivat tiukan ja jännän matsin, ja jopa mä olin ihan tohkeissani. Muutama wadeyeläinen fanikin oli lähtenyt matkaan. He huusivat ja kannustivat aivan koko matsin. Mä luulen, että sen jälkeen, kun Grant teki neljä maalia, hän taisi saada pienen fanikerhon. Aina, kun hän vain koskikin palloon, vanhempi naishenkilö huusi kurkku suorana "Go, white boy, go!". Maalin jälkeen he tanssivat perinteisiä tansseja kentän laidalla. Aivan parasta!
Matsin jälkeen me pakkauduttiin kaikki samaan jeeppiin ja köröteltiin majoitukseen pienen lenkin kautta. Mä en olekaan tainnut mainita, että Aussilassa on drive-in-alkoja. Autolla körötellään alkon kaistalle, heppu tulee ikkunalle, jossa teet tilauksen ja annat rahat. Nesteet laitetaan takakonttiin, vaihtorahat taskuun, ja sitä pääsee taas matkaan nousematta autostaan. Pirun upeaa. Kyllä maistuikin siideri hyvälle kuumana päivänä.
Me oltiin varattu huoneistohotellista asunto yöksi. Se oli aivan mieletön! Aivan keskustassa, upea parveke, iso kuin taivas ja kaikki mukavuudet. Me tilattiin pitsaa eikä hievahdettukaan hetkeen. Siinä vaiheessa, kun kaljavarannot alkoivat vähetä, me vedettiin kaupunkikuteen niskaan ja lähdettiin baanalle. Tosin täytyy sanoa, että mulla ei enää ole kaupunkikuteita. Wadeyessä on ihan turha pitää mitään kivaa, koska se kuitenkin nuhjaantuu ja on punaisen pölyn peitossa. Joten mun baarikuteetkin ovat ihan römpettä. Tosin Darwin on niin rento kaupunki, että ketään ei kiinnosta. Me tanssittiin pitkälle aamuun ja pidettiin hauskaa oikein olan takaa. Mikä ihana fiilis!
Seuraavana aamuna taisi olla kaikilla jotain ihan muuta kuin ihana fiilis. Me lähdettiin paluumatkalle aikaisin eri jeepillä. Meidän koulu oli ostanut uuden nelivedon käyttöönsä, ja meille annettiin tehtäväksi ajaa se takaisin. Se jeeppi, jolla me ajettiin Darwiniin, jäi futisjoukkueen käyttöön kaupunkiin. Me lähdettiin aikaisin matkaan, jotta me päästäisiin myös ajoissa perille. Meidän ensimmäinen pysähdys paikka oli siinä risteyksessä, jossa poiketaan päätieltä Wadeyehen. Risteyksessä on se huoltoasema, josta me saimme vesihiihtolomalle mulle mielettömät fish and chipsit. Ravintelista sai myös aivan törkeän ison ja mehevän hampurilaisen. Mä tilasin puhvelia, ja se oli kyllä oiva lääke kalpeahkoon olotilaan
Me pakattiin myös kylmälaukku täyteen olusia paluumatkaa varten. Australiassa on kyllä drive-in-alkoja, mutta huoltsikalla myytävät bisset ovat erikoisuus. Me lähdettiin pikku tielle köröttelemään kohti kotia. Me ostettiin myös läjä cd-levyjä, sillä me osattiin varautua siihen, että radio ei kuitenkaan toimisi heti, kun poikkeaa päätieltä ryteikköön. CD-soitin alkoi temppuilla. Yhtäkkiä kojelaudan mittarit alkoivat hyppiä ylös alas. Alkoi haista palaneelle. Sitten puski konepellin alta sankka savu. Ja sitten liekit. Voi helvetti!
Etupenkkiläiset hyppäsivät äkkiä hittoon. Me muut takana oltiinkin vähän jumissa, sillä me oltiin juuri järkkäilty kaikki kassit takaovien eteen, jotta meillä olisi enemmän tilaa. Mä hyppäsin etupenkin kautta ulos ja juoksin auton taakse avaamaan ovet. Me heitettiin kaikki kamat turvallisen matkan päähän. Etupenkkiläiset etsivät autosta sammutinta, mutta eihän siellä mitään ollut, kun oltiin ensimmäisellä ajolla. Vettä vaan pirusti päälle. Öööö. Sinne meni kaikki juomavedet. No, me istuttiin penkalle lipittämään sitten niitä olusia, kun ei muutakaan ollut. Onneksi sattui tulemaan auto vastaan pian, ja onneksi sattui autossa olemaan kuski, joka tiesi, mitä teki.
Vika saatiin korjattua ainakin päälipuolisesti. Me päätettiin kuitenkin ajaa takaisin Darwinia kohti, sillä meillä ei ollut kännyköissä kuuluvuuksia, joten ei pystytty soittamaan reksille, että mitäs nyt. Jos reksi sanoisikin, että ajakaa takaisin Darwiniin takuuhuoltoon, me oltaisiin vain tunnin päässä eikä kolmen. Reksi päätti kuitenkin, että jos auto kulkee, se ajetaan Wadeyehen ja mietitään siellä sitten, mitä tehdään. Päätökseen saattoi myös vaikuttaa se, että koulussa voisi olla kohtalaisen hankalaa ilman yhdeksää opettajaa ja toimistohenkilökuntaa.
Tietysti auto oli hajonnut matkan kiemuraisimmalla ja töyssyisimmällä osuudella, joka me sitten jouduttiin ajamaan kolmeen kertaan. Matkaa kuitenkin kevensi huomattavasti huono huumori. Yksi takapenkkiläisistä alkoi laulaa Kings of Leonin biisin Sex on Fire tahtiin Your Troopie Is on Fire (troopie = troop carrier = miehistönkuljetusvaunu = jeeppi, johon mahtuu taakse kahdeksan ihmistä matkustamaan poikittain) . Siitä se ajatus sitten lähti. Huoltoasemalta oli tarttunut mukaan levy nimeltä 101 Sporting Anthems. Me alettiin pohtia levyä nimeltä 101 Car Burning Anthems. Kuumimmat hitit olivat edellisen lisäksi Chariots of Fire, Troopie Inferno, We Didn't Start the Fire ja Great Wheels of Fire.
Lopulta muutaman pysähdyksen jälkeen me päästiin kuin päästiinkin himaan. Neljän tunnin ajomatkaan meni kymmenen tuntia. Huh. Meidän täytyi vielä pysähtyä auringonlaskun aikaan, sillä pallura taivaalla killitti niin kuskin silmään, että ei erottanut kuoppia tiestä tai kenguruja puskista. Näillä teillä näkee usein villihevosia, puhveleita, kenguruja ja emujakin. Hevoseen tai puhveliin ainakaan ei halua törmätä. Mikäs siinä pitäessä taukoa auringonlaskun aikaan, kun maisemat ja seura olivat niin kivat. Mulla ainakaan ei ollut mikään kiire takaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti