Aussilassa tarvitaan lupa lähes kaikkeen. Kouluissa tarvitaan jopa lupa tikkaiden käyttöön, ladder licence. Voi, jospa mä nyt vääntäisinkin vitsiä, mutta todellakin tikkaiden käyttöön tarvitaan koulutus ja lupa. Eikä kyseessä ole vain rakentajien tai palomiesten tikkaat vaan ihan myös sellaiset muutaman metrin tikkaat, joita voisi käyttää esimerkiksi ylähyllylle ylettymiseen tai pallon hakemiseen pyöräkatoksen päältä. Eipä siis ihme, että lupa tarvitaan myös opettajana toimimiseen. Ei pelkästään rikosrekisteriotteita ja pätevyyttä - myös lupa. Lupa vaaditaan myös tuntiopettajilta ja sijaisilta. Joten mut lennätettiin Darwiniin.
Koska mun tutkinto on ei-englanninkielisestä yliopistosta, mä tarvitsen lupahakemusta varten todistuksen englannin kielen taidoista. Se, että mulla on tutkinto myös enkusta on toissijaista. Kyllähän sen ymmärtää. Englannin kielen tutkinto Suomesta saattaapi olla vähän eri asia kuin enkuntutkinto Chilestä. Fakta. Standardisoidut testit, jotka ovat samanlaisia ympäri maailman, mittaavat siten kielitaidon oli tutkintoa tai ei. Ainoa vaan, että koe maksaa 363 dollaria. Juttelin reksin kanssa mun opetusluvasta ja tulevaisuudesta Wadeyessä. Jos mä saan luvat kuntoon ensi vuoden aluksi, luvassa olisi välitön open pesti ja aikamoinen palkankorotus. Työkaveri jutteli, että koululle maksaa yhden uuden opettajan palkkaus 30 000 dollaria ennen ensimmäistä työpäivää. Kuulostaa paljolta, mutta rahaa menee lehdissä ilmoitteluun, sillä mainos ei mene vain paikallislehteen vaan Darwiniin, Brisbaneen, Sydneyyn, Melbourneen, Adelaideen ja Perthiin. Ellei sitten muuallekin. Rahaa menee myös sihteerien, cv:n lukijoiden ja haastattelijoiden palkkoihin. Rahaa menee opettajan lentoihin ja rahtikuluihin. Meille maksettiin myös hieno hotellihuone, ruoat ja taksit.
Rehtori ilmeisesti järkeili, että koulu säästyy aikamoisilta kuluilta, jos he saavat opettajaksi ihmisen, joka ensinnäkin on jo paikan päällä ja toiseksi on todettu joten kuten täyspäiseksi. Siksi reksi meni lupaamaan, että koulu maksaisi mun enkunkokeen, lennot Darwiniin, majoituksen neljäksi päiväksi, ruoat ja taksit. Parempi sitten päästä siitä kokeesta läpi. (Pääsin.) Saattaisi olla kohtuu noloa sen jälkeen, kun koulu on sijoittanut muhun ja mun viikonloppuun Darwinissa yli 2000 dollaria. Täällä mä sitten olen. Istun hienossa hotellihuoneessa maha täynnä huonepalvelun herkkuja. Oli muuten elämäni parasta kengurua ja eilen hyvää lammasta. Tänään oli vapaapäivä kokeista, joten tuli uitettua varpaita vähän hotellin uima-altaassa.
Ja mites se koe meni? Äääääääääääh, vaikea sanoa. Musta on aina tuntunut kokeiden jälkeen, että ei hyvin mennyt, mutta arvosanat ovat aina olleet ihan jees. Koe ei ollut vaikea, mutta mä en ole tottunut kokeen formaattiin. Lisäksi opelupaan tarvitaan aikamoisen korkea pistemäärä, joten mä saatan jäädä typerän töppäyksen takia muutaman pisteen päähän. Suullisen kokeen ei olisi luullut olevan vaikea, mutta multa kysyttiin kaikenmoisia typeryyksiä. Multa kysyttiin muun muassa, miten ihmiset tanssivat Suomessa. "Lähinnä liikuttamalla raajojaan." Huono siinä oli loistaa, kun ei oikein tiedä kansantansseista mitään. Lisäksi taisin kirjoittaa aineeni hieman asian vierestä. Katsotaan huomaavatko sensorit. (Huomasivat.)
No, mutta. Olihan mulla aikaa tehdä kaikenmoista muutakin kuin stressata kokeista. Mä lensin torstai-illalla Darwiniin ja sattumalta ehdin kuivan kauden viimeisille markkinoille. Darwinin rannalla järjestetään pari kertaa viikossa kuivan kauden aikana markkinat, jotka ovat täynnä aivan mielettömältä tuoksuvia ruokakärryjä. Ostereita, laksaa, kiinalaista sapuskaa, sushia, hedelmäpirtelöitä, käsin tehtyä jätskiä, lähes kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Mä tutustuin bussissa englantilaiseen tyttöön, jonka nimeä en nyt enää edes muista. Me käyskenneltiin tuhansien muiden ihmisten lomassa kojulta toiselle ja tongittiin yhdessä vaatteita, kasseja ja koruja muutaman tunnin ajan.
Darwin on siitä mukava, että täällä tulee puhuttua ihmisten kanssa. Kaikki ovat vähän kuin lomalla, vaikka he asuisivatkin täällä. Bussissa tulee rupateltua ihmisten kanssa. Busseissa tapahtuu kyllä kaikenlaista muutakin. Mä vietin aika paljon aikaa busseissa matkalla yliopistolle kokeisiin parina päivänä ja muuten shoppailemaan kirpputoreille ja kauppakeskuksiin. Aina vähän sekoaa valinnanvaran paljoudesta. Esimerkiksi jäätelöstä. Tajuatteko, että Darwinista saa jäätelöä ihan joka kaupasta. Ihan milloin vaan. Vau. Häkellyin niin, etten saanut edes tarkkaa valokuvaa. Jäätelön uutuusarvosta kielii kai sekin jo jotain, että siitä piti saada valokuva.
Mutta ne bussit. Ei tainnut olla yhtään bussimatkaa, jonka aikana ei olisi ollut ollut jotakin hämminkiä. Ikävä kyllä hämmingin aiheuttaja oli yleensä kännissä pörisevät aboriginaalit. Mua hävetti, nolotti, pelotti, hirvitti ja säälitti heidän puolesta. Mä näin, kuinka muut pyörittelivät silmiään ja huokailivat bussissa selvästi kyllästyneenä "noihi aboihi, ku ne on aina tollasii". Muutama ihminen Darwinissa pilaa muiden maineen. Ihmiset eivät tunnu tajuavan, että ryteikkö on täynnä aboriginaaleja, jotka ovat upeita ja itsetietoisia ihmisiä, jotka kantavat itsensä ja kulttuurinsa ylpeästi. Ne, joilla on päihdeongelmia, hakeutuvat tietenkin kaupunkeihin, joissa saa alkoholia rajoittamattomasti. Ryteikössähän sitä eivät saa muut kuin valkoiset ihmiset.
Enivei, täytyy sanoa, että mä nautin olostani. Tuli nähtyä ihmisiä, joiden naamaa mä en ole ikinä ennen nähnyt ja jotka eivät ole ennen nähneet mua. Oli taas kaikki länsimaiset herkut käden ulottuvilla. Ei tarvitse miettiä, tekisikö parin viikon päästä mieli jääteloä vai pitäsikö jättää tilaamatta nettikaupasta. Mä innostuin roskaruoan saatavuudesta niin, että vein vähän kanapurilaisia Grantille himaankin. Lentokentällä mä taisin olla huumekoiran paras kaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti